Sairaslomaviikon projekti

Jo pitkän aikaa tämä projekti on ollut tarkoitus toteuttaa, mutta en vaan ole jaksanut/mukamas ehtinyt. Nyt kun sairaslomaviikkoa tässä vietän, niin päätin vihdoin tekemisen puutteessa tarttua härkää sarvista.

Uteliaimmat ovatkin jo yrittäneet arvata mitä minä tuolla meidän taloyhtiön askarteluhuoneella oikein ramppaan. Noh, jännityksenne päättyy tänään, tässä ja nyt.

Tattadadaa. Olen maalannut ja hiukan uudistanut armaan isoveljeni koulussa tekemää kaappia. Koko ajan tietysti varoin etteivät rinnan tikit irtoa ja varotoimenpiteenä en esimerkiksi itse nostanut kaappia kertaakaan. Siinä auttoi Kari. Ohessa seuraa vaihe vaiheelta otettuja kuvia ja pientä selityksen tynkää.

Tässäpä kaappi siis alkuperäisessä kunnossaan. Tosin ehdin ottaa ovesta kahvan, saranat ja lukon pois ennenkuin tajusin ottaa kuvan. Niin ja tyhjensin myös kaapin päiväkirjoistani ja kirjeistäni. Mutta kuten näette, väri on aika kulahtanut ajan saatossa (maalattu aikoinaan kultaisella spraymaalilla) ja ovessa näkyy mm. vanhojen Suosikki-tarrojen rippeitä.

Ensimmäinen vaihe oli luonnollisesti siis irroittaa nuo tarrojen rippeet ovesta lastalla. (Karilla oli hirveen hauskaa, kun jouduin kysymään siltä, että "mikä se juttu oli millä irrotin ne tarrat"...) Yllättävän hyvin muuten lähtivät, niinkuin seuraava kuva todistaa.

Tarrojen irroittamisen jälkeen Kari kävi kantamassa kaapin meidän taloyhtiön askarteluhuoneeseen, jossa oli vähän helpompi työskennellä tämän projektin kanssa. Onneksi meillä on moinen huone olemassa. Tässä siis kaappi odottelee vielä hiomista.

Hiominen tehty. Joku hengityssuoja olis kyllä ollut ihan paikallaan. Niistelin kaks päivää nenästäni noita pölyjä. Mutta hyvin irtosi vanha spraymaali.

Tässä sitten kaappi on saanut pintaansa jo pari kerrosta valkoista huonekalumaalia. Maalasin kaapin suurimmaksi osaksi käyttäen pientä telaa, mutta vaikeampia kohtia piti vähän pensselilläkin sorkkia.

Eilen sain kaapin maalattua loppuun ja tänään Kari kantoi sen takaisin kotiin. Sitten piti ruuvailla uusi kahva oveen, saranat paikalleen ja tietenkin se tärkein: lukko. Tappelin ihan hetken aikaa tuon lukon kanssa... sanotaan vaikka näin, että ensi kerralla katson tarkemmin minkä kokoiset ruuvit kuuluu mihinkin.

Ja siinäpä se sitten. Loppusilauksena liimasin vielä kuumaliimalla tuohon oveen tuollaisen pari vuotta sitten askartelemani... jutun. Käyttötarkoitus kaapilla säilyi samana (ja niin oli tarkoituskin) ja se saa siis edelleen toimia päiväkirjojeni/kirjeideni "aarrearkkuna".

Lomaviikko loppumaisillaan...

... ja sairaslomaviikko aluillaan.

Aloitin loman viime viikon perjantaina parturikäynnillä. Anni taas värjäili ja leikkaili taidokkaasti hiukseni parempaan kuosiin. Kertaakaan en ole vielä tuolista noussut tyytymättömänä (sitä kertaa kauhulla odotellessa? ;D). Sitten ruuhkabussilla kotiin ja loppu ilta kuluikin sohvalla möllöttäessä ja laiskotellessa.

Lauantai meni sitten lähinnä illan Marja Tyrni resurrection pippaloihin valmistautuessa. Ehdimme toki välissä käydä kaupassa ja hakemassa tavarat pois Bonus-kirpparilta (70 euron edestä saatiin tällä kertaa myytyä). Pippalot olivat siis ainoastaan naaras-ihmisille ja pukukoodina mahdollisimman törkeä Marja Tyrni tyylinen neulepaita. Allekirjoittanut löysi omansa isin vaatekaapista. Yhteiskuvia näpsittiin, naurettiin, puhuttiin vakavia, juotiin, syötiin ja puhuttiin vähemmän vakavia. Lopuksi sitten tietysti vielä Tampereen kapakoihin kierrokselle. Ilta oli kyllä mitä mukavin ja oli kivaa tutustua vähän uusiinkin ihmisiin. Kiitokset vaan illan emännälle!

Sunnuntaina jahka krapulaltamme molemmat selvittiin (Kari oli siis jätkien kanssa liikenteessä) niin lähdettiin kohti Suolahtea ja siis minun vanhempieni huushollia. Siellä vietettiin sitten pari päivää. Ehdittiin käydä kaksoisveljen ja Emman kanssa kiertelemässä kirpputorilla Jyväskylässä ja Huojuvan Tornin metsästyksen lomassa myös Arnoldsilla herkuttelemassa. Tiistaina vielä ennen kotiinlähtöä piti myös käydä nauttimassa aurinkoisesta säästä ja tehtiin pieni kävelylenkki iskän ja äitin kanssa. Sitten kiireenvilkkaa kotiin katsomaan kuinka meidän pieni pörröinen perheenjäsen on pärjännyt (Karin veli kävi sitä ruokkimassa meidän poissaollessa).


Maanantaina saatiin muuten myös iloisia uutisia eläinlääkäriltä. Porsamon kilpirauhasarvot olivat laskeneet jo melkoisasti (167 -> 90). Normaaleissa lukemissa ei vielä olla, mutta nostettiin 1/4 tabletin verran annostusta ja otetaan uusi kontrolli taas muutaman viikon päästä. Sitten ollaan taas vähän viisaampia. Porsamo on kyllä alkanut jo vähän lihomaan ja on muutenkin terveemmän oloinen. Hieno kissa.

Mitäs muuta... no loman aikana ollaan ehditty myös vähän sisustaa uudelleen. Ostettiin uudet verhot työhuoneeseen, keittiöön ja olohuoneeseen, sekä matto työhuoneeseen ja keittiöön pöytäliina ja istuintyynyt. Tässä nyt aluksi kuva keittiön uudesta ilmeestä. Muista huoneista sitten myöhemmin jahka saadaan valmista.


Eilen käytiin syömässä Tiilikassa pekonisieni-pyttipannut, vuokrattiin elokuva Makuunista (The Joneses) ja ostettiin puolikiloa irtokarkkeja.

Toki ollaan jouduttu jännäämään myös Japanin tilannetta. Kauhistuttavaa mitä siellä on tapahtunut ja mitä kaikkea vielä ehtii tapahtua. Itsekkäästä näkökulmasta ollaan jännätty asiaa myös sen takia, että meidän oli tosiaan tarkoitus lähteä sinne lomailemaan kahdeksi viikoksi kesäkuussa ja tällä viikolla oli tarkoitus varata hostellit. Ymmärrettävästä syystä niitä ei olla nyt vielä varattu vaan seurataan tilannetta. Rahoja emme kuulemma lennoista voi takaisin saada muutakun siinä tapauksessa, jos Finnair peruu matkan. Harmittaa kovasti, mutta myös japanilaisten takia toivon, että siellä asiat selviäisivät mahdollisimman pian ja ihmiset pääsisivät rakentamaan arkea uudelleen.

Kaiken kaikkiaan meillä on ollut kyllä mukava lomaviikko, vaikka tänään olinkin tuossa fibroadenoma-leikkauksessa jälleen (siitä myöhemmin enemmän). Huomenna vielä mennään Karin porukoille kyläilemään ja Porsamo pääsee mukaan.
Nyt menen kurkkaamaan uuniin kuinka Karin tekemä naudanlihapata ja vuohenjuustoperunat jakselevat. Naminami.

Porsamo the Cat

Viime aikoina meidän pikku prinsessa, rouva kissa Porsamo, on aiheuttanut meille taas huolta ja surua. Tuntuu, että kun yhdestä ongelmasta sen kanssa pääsee ohi, niin on toinen jo väijymässä nurkan takana... Pari viikkoa sitten oli ripulointia, jota hoidettiin maitohappobakteereilla ja lisänesteytyksellä ettei neiti kuivu. Viime viikolla torstaina ja perjantaina oksenneltiin kaikki ruuat pihalle uskomattoman pahannäköisesti... useita kertoja peräkkäin kunnes vatsa oli varmaan aivan tyhjä. Ruoka luojan kiitos maistui ja sen mukana saatiin taas menemään nestettä... pahoinvointilääkkeen (joita oli jäänyt joululta) ja helposti sulavien ruokien avulla saatiin kisu kuntoon.

Eilen sitten oli Porsamolle kauhunpaikka, kun piti mennä taas eläinlääkäriin ottamaan kontrolliverikoe, jotta nähdään sopiiko kilpirauhaslääke varmasti ja onko mitään parannusta havaittavissa. Verenpaineet olivat ainakin uskomattoman kovat (sanoi eläinlääkäri)... ja kyllä ne tuntuivat olevankin, kun verta putkeen otettaessa sitä suorastaan suihkusi ympäriinsä. Tulokset saadaan ensi viikon maanantaina ja suurella todennäköisyydellä annostusta nostetaan.

Tänään sitten työpäivän aikana sain viestin Karilta, että neiti oli taas ripuloinut ja heti sen jälkeen oksentanut... Mietin ensimmäistä kertaa sitä, missä raja kulkee... koska on aika antaa toisen vaan mennä. Koska se kärsii liikaa kaikesta tästä. Ihan varmasti kaikkeni teen, että tuo pieni saataisiin kuntoon ja lihomaan entisiin mittoihin. Välillä vaan tuntuu, ettei sekään riitä. Olen varmaan vain kärsimätön noiden lääkkeiden kanssa. Tiedän etteivät ne heti ala vaikuttaa, mutta en vaan malttaisi odottaa että näkyisi edes jotain tuloksia. Tai ainakin, että tuo ripulointi ja oksentelu loppuisi. Tai olisi edes varmuus, että ne johtuvat tuosta kilpirauhasen liikatoiminnasta tai lääkityksen aloittamisesta, ettei taustalla ole sitten vielä jotain muuta.

Odottavaisin mielin ja toivoen samalla parasta jäädään odottamaan miten kisulaisen käy...

Onko pakko jos ei taho?

Saapa nähdä millaisen tekstin nyt saan aikaiseksi... olen nimittäin huomannut, että inspiraation ollessa miinuksen puolella, kirjoittelen surkeimmat blogimerkinnät. Eihän näiden mitään kaunokirjallisuutta ole tarkoitus ollakaan, mutta tarkoitan lähinnä että inspiksen puuttuessa hypin asiasta toiseen enkä tosiaankaan jaksa välittää edes oikeinkirjoituksesta. Noh, let's give it a try enivei.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua. Isoveljen 40v synttäreitä käytiin juhlimassa kotopuolessa Suolahdessa pari viikkoa takaperin ja mukavat juhlat olivatkin! Meillä on kyllä maailman mukavin perhe, vaikka itse kehunkin.


Viime viikonloppuna sitten päätin sortua ja ostin wowiin (World Of Warcraft) peliaikaa pitkästä aikaa. Kari kun oli lauantain kungfu-leirillä ja minulla oli koko päivä aikaa itselleni. Oli niin kovin rentouttavaa laittaa aivot narikkaan, hyppiä pitkin Eastern Kingdomsia questeja tehden ja juoda siinä sivussa olutta. Päälläkin minulla oli nuhjaantuneet kotihousut, ylisuuri villapaita ja nukkaiset villasukat. Tukastakin olisi varmaan saanut sen verran rasvaa irti, että olisi leivän voidellut. Seksykästä, niin kovin seksykästä. :P

Sunnuntaina sitten tosin jouduin vähän skarppaamaan, laittamaan hiukset kuntoon ja pakkelia naamaan, kun käytiin Karin kanssa "treffeillä". Käytiin katsomassa Jack Blackin uusin elokuva Gulliverin matkat, joka oli ihan ok. Varmasti olisi ollut tosin hauskempi, jos se olisi ollut enemmän suunnattu aikuisille. Läpänderi kun ei voinut tietenkään olla ihan niin perus Jack Blackia, kun olisi voinut olla, kun ikärajaksi oli lätkäisty 7. Elokuvan jälkeen käytiin vielä syömässä Pancho Villassa.

Ai niin! Ja siitä Porsamon hommasta; rouva kissa sai nyt sitten diagnoosikseen kilpirauhasen liikatoiminnan. Enpä osannut/osaa asiaa sen kummemmin surra, kun on niin kovin yleinen sairaus vanhemmilla kissoilla. Lääkkeitä kisulainen saa nyt sitten loppuelämänsä ajan kaksi kertaa päivässä ja niiden avulla jaksaa toivottavasti vielä monta vuotta kehräillä meidän iloksemme. Ensi maanantaina on taas mentävä lääkärille, että saavat otettua kontrolliverikokeen, jotta nähdään kuinka lääke on lähtenyt vaikuttamaan, vai täytyykö nostaa annostusta tai mahdollisesti keksiä vallan jokin muu ratkaisu... se toki hieman jännittää.

Tämä viikko onkin mennyt aika leppoisissa merkeissä töissä, kun suuri osa lapsista viettää hiihtolomaansa. Itsellä olisi vielä tehtävänä 7 työpäivää ennen omaa hiihtolomaa. Viikon verran saan olla lomalla ja siihen heti perään viikon sairaslomalla. Rintaa kun leikellään taas minun lomaviikkoni aikana ja tikkien irtoamisvaaran vuoksi on viikko oltava nostelematta muksuja. En varsinaisesti odota tuota leikkausta innolla, mutta olisihan se aivan mahtavaa VIHDOIN saada piste tälle hullunmyllylle.

Mutta nytpä taidan röllähtää sohvan nurkkaan ja katsoa itku silmässä muutaman Kadonneen Jäljillä-jakson. Tack och adjö.

"Jokainen päivä on liikaa..."

... nimittäin olla sisällä hela dagen muksujen kanssa töissä tän pakkasen takia. Päiväunet jää väliin jne, kun eivät rassukat pääse juoksemaan ulos. Ja täytyy myöntää, että on tuo sisällä istuminen aikuisillekin raskasta. Onneksi itse sentään kävelen työmatkat, että saa jotain liikuntaa edes näinä pakkaspäivinä. Sen jälkeen nimittäin kun kotiin pääsee ja saa villasukat jalkaan niin ei todellakaan tule enää lähdettyä mihinkään. Mutta parempi minusta tämä kamala pakkanen, kun ainainen lumisade.

Vielä kun pari päivää jaksaisi paiskia töitä, niin pääsisi taas viikonlopun kimppuun. Tämän viikonlopun suunnitelmaan kuuluukin taas Keski-Suomeen ajelu, mutta tällä kertaa Suolahteen saakka. Toisiksi vanhin isoveljeni nimittäin täyttää pyöreitä ja niitä olisi sitten tarkoitus juhlistaa samaisessa juhlapaikassa, jossa minun ja kaksoisveljeni 25v pippaloita juhlittiin. Varmasti tulee olemaan kivaa, kun on taas koko porukka kasassa!

Mutta ennenkuin tuo viikonloppu koittaa niin koitanpa vähän summailla edellis viikonlopun menoa, ettei jää sitten kovin paljon rästiin kirjoiteltavaa.

Elikäs viime perjantaina lähdettiin 5 jälkeen ajelemaan kohti Jyväskylää ja Teron & Kaisan residenssiä. Saimme nimittäin pariskunnalta joululahjaksi seinäkalenterin johon oli tuon viikonlopun kohdalle kirjoitettu valmiiksi jo, että "Leffaa & hyvää seuraa @ Jyväskylä". Viereen oli teipattu kaksi leffalippua ja popkorni-lahjakortti. Eihän tuollaisesta voinut kieltäytyä.
Perjantai-ilta meni muutaman olusen ja siiderin voimin ihan vaan Teron ja Kaisan kotona telkkaria katsellen, juoruillen ja Manua (cockerspanieli merkkinen koira) rapsutellen.

Lauantai olikin sitten enemmän action-päivä. Aamupäivällä käytimme Kaisan kanssa Manun lenkillä metsässä juoksentelemassa, jonka jälkeen ampaisimme kohti Pandan tehtaanmyymälää. Allekirjoittanuthan ei edes hirveästi makeisista välitä, mutta kyllä sieltä suklaarusinoita ja vähän jotain muutakin tarttui silti mukaan.


Tuon jälkeen oli vuorossa Viherlandia. Sielläkin saimme rahaa kulutettua, kun makuuhuoneeseemme piti löytää uusi kasvi edellisen heitettyä veivinsä hyvästä, ellei erinomaisesta, hoidosta huolimatta (...uskokoot ken tahtoo). Päädyimme ostamaan myös olohuoneeseen uuden timanttiananaksen, koska edeltäjänsä onnistuimme myös päästämään päiviltä. Tähän väliin tiedoksi, että meillä on kyllä lisäksi 5 hyvinvoivaa kasvia olemassa! Mutta aivan! Viherlandian kohokohta olivat papukaijat Kalle ja Torsti, jotka ovat olleet siellä jo silloin, kun vanhempien kanssa 80- ja 90 luvulla shoppailtiin tuolla kasviparatiisissa. Uskaltauduin jopa rapsuttamaan Kallea päälaelta, vaikka kyltissä lukikin ettei sormia saisi laittaa häkkiin. Minkäs teet, Kalle on oppinut kovin ovelaksi kaveriksi vuosien saatossa, eikä suostunut sanomaan "päivää" ennenkuin oli rapsutuksensa saanut.

Viherlandiasta palasimmekin sitten muutamaksi tunniksi hengailemaan taas Terolle ja Kaisalle. Pojat ehtivät siinä pelata pleikkarilla jotain autopeliä, tytöt surffailivat facebookissa ja Manu otti päiväunia allekirjoittaneen sylissä. Iltapäivällä sitten saimme kyydin Teron kaverilta Jyväskylän keskustaan. Noudimme elokuvaliput ja pyörimme hetken aikaa Jyväskeskuksessa ja uudistuneessa Forumissa ennenkuin oli aika astella elokuvateatteriin. Nähty pätkä oli siis Näin ystävien kesken (No Strings Attached) ja olihan se ihan hauska, vaikka nuo romanttiset komediat menevätkin usein pilalle lopussa kun ällösöpöillään liikaa.

Leffan jälkeen päädyimme Gringos Locosiin syömään ja juomaan. Ruoka oli tosi hyvää ja samoin jälkiruokapirtelöt (alkoholilliset luonnollisesti :P). Kari tilasi itselleen chili-suklaapirtelön, joka osottautui virheeksi. No, ainakin me muut saimme hyvät naurut, kun Kari yritti urhoollisesti juoda tuota kylmää, mutta helkkarin tulista juomaansa. Ei varmasti tilaa toiste. Passionissa vielä piipahdettiin yhdet juomassa, mutta koska porukka oli tuohon aikaan (kello oli jotain 10-11 välillä) jo aika hyvässä kännissä ja paikka täyttyi koko ajan vain lisää, päätettiin lähteä takaisinpäin. Sää oli niin saamarin kylmä, että onneksi saimme kyydin takaisin samaiselta Teron kaverilta, joka kuskasi meitä päivälläkin.

Kaiken kaikkiaan oli siis todella kiva reissu! Ystävien kanssa on niin ihanaa viettää aikaa, mutta tällaisia viikonloppuja on silti harmittavan harvoin. Aika ei vain riitä kaikkeen...

Voi olla, että kirjoitan vielä ennen viikonloppua toisen merkinnän, sillä huomenna saadaan tietää Porsamon kilpirauhastestin tulokset, mutta jos en, niin palataan asiaan ensi viikolla! Nyt on pakko mennä antamaan rouva kissalle ruokaa, ennenkuin tuo raukka huutaa äänensä käheäksi.

Tassunjälki sydämessä

Olin varannut tälle päivälle Porsamolle hammashoitoon ajan. Hammaskiveä oli kertynyt sen verran, että suosittelivat silloin joulukuussa jo, että tulisimme niitä poistattamaan. Käynti sai yllättävän käänteen, kun punnitsimme Porsamon. Raukkaparka painaa edelleen vain 2,9 kiloa vaikka ollaan nyt joulukuusta saakka annettu sille enemmän ruokaa. Lääkärin kanssa sitten sovittiin, että otetaan samalla kilpirauhasarvoista selvää. Porsamo sai rauhoittavaa ja nukahti pian silmät auki. Toinen yllätys tuli, kun hoitaja haki kissaa ja kysyi, että tulemmeko kahden tunnin päästä hakemaan vai soittavatko kun kissa herää? Edellisellä kerralla kun odotin odotushuoneessa toimenpiteen ajan. Tuntui jotenkin pahalle jättää edes pariksi tunniksi pieni sinne...

Kotiin päästessä alkoikin sitten armoton googlaus siitä, mitä se kilpirauhasen liikatoiminta nyt sitten käytännössä tarkoittaa... elinikäinen lääkitys, 2 kertaa päivässä. Kaksi kertaa päivässä tabletti kissalle, joka ei suostu syömään edes lempiherkkuunsa juustoon upotettuna matolääkettään... Olo oli melkoisen avuton. Ehdin jo luoda kauhukuvia päässäni ties mistä tuon parin tunnin aikana. Onneksi television katseleminen rauhoitti sen verran, että selvisin järjissäni siihen asti, että saatiin lähteä hakemaan kisulaista kotiin.

Olo helpottui heti, kun hoitaja kantoi koppaa odotustilaan ja kuului tuttu "Mauuuu!". Saatiin hoito-ohjeita, melkein 200 euron lasku ja soittoaika lääkärille viikon päähän (saadaan tulokset testeistä). Sinne asti eletään nyt sitten jännityksessä, mutta kun tuon kisulaisen kehräilyä kuuntelin ja olin puskettavana, päätin että olivat tulokset mitä tahansa niin kaikki tehdään, että kisu saisi olla meidän kanssa vielä monta vuotta mahdollisimman terveenä. Niin rakas tuo pieni karvakasa on. Rahaa sen terveyden hoitamiseen on mennyt tässä 2,5 vuoden aikana ihan tuhottomasti, mutta kaikki on ollut sen arvoista... ja on jatkossakin.

Mitta alkaa olla täysi...

En kyllä yhtään ihmettele, jos tämä talvi on muutaman lumenpudottelijan/auraajan saanut miettimään uutta uravalintaa. Itseäkin ihan oikeasti jo vituttaa tuo lumentulo. Tänään taas satoi lisää. Ainut hyvä puoli minkä minä keksin tästä, että kevät ei vielä ole hetkeen tulossa on se, että kynttilöitä voi polttaa vielä pitkän aikaa. Meillä menee oikeasti todella paljon kynttilöitä syksyisin ja talvisin. Iltaisin valaistuksena telkkaria katsellessa on lähes aina pelkät tuikut. Muistan kun vanhempienkin luona asustaessa monesti krapulailtoina kaksoisveljen kanssa sytytettiin kämppä täyteen kynttilöitä, ostettiin kauheasti herkkuja ja katseltiin elokuvia. Eikä aina tarvinnut olla kyllä edes krapulakaan. Se oli mukavaa ajanviettoa porukalla.

Kuvassa on muuten yksi lemppari tuikkulyhdyistäni. Se on eräänlainen perintökalleus. Kun mummostani aika jätti ja mummolaa tyhjennettiin, pyysin äidiltäni, että hän käskisi tätini laittaa minulle jemmaan sieltä jonkun koriste-esineen, mieluiten tuikkulyhdyn. Mukavaksi yllätyksekseni sain sitten juuri tämän lyhdyn, jonka jopa muistan mummolan hyllystä.

Ylihuomenna onkin jo aika juhlia noita häitä, joista olen täällä aiemminkin jo maininnut. Ilmeisesti alitajuntani käsittelee jo jollain tapaa näitä juhlia sillä näin viime yönä unta ensinnäkin siitä, että isosiskoni meni naimisiin ja myös siitä, että Kari kosi minua. Karin kosinta ei vaan ollut unessa kovin mieluinen. Herra oli nimittäin ostanut varmaan karmeimman näköisen sormuksen mitä olen koskaan nähnyt (suuuuuri kivi ja sormus itsekin oli kamalan paksu). Kaikenlisäksi se oli liian suuri ja tippui sormesta koko ajan. Joka tapauksessa uni jaksoi kyllä naurattaa aamulla.

Kahvitipattomani jatkuu muuten edelleen! Olen ollut nyt siis onnistuneesti juomatta kahvia noin kuukauden. No hyvä on, viime viikonloppuna Karin kanssa "treffeillä" join Café Senoritan, mutta sitä lukuun ottamatta siis. Alkoholi-tipattomasta ei tullut kyllä yhtään mitään. On sen verran ollut näitä kissanristijäisiä... ja lisää vaan tiedossa. Jahka tämän viikonlopun häistä selvitään, niin onkin sitten seuraavan viikonlopun suunnitelmassa mennä Jyväskylään Teron ja Kaisan luokse leffailemaan, syömään ja muutamalla olusellakin voisi käydä. Ja sitä seuraavana viikonloppuna sitten vähän kosteammissa merkeissä juhlitaan isoveljeni 40-vuotis synttäreitä. Kevään mittaa on vielä tiedossa muutamat tuparit, Marja Tyrni-bileet ja sen sellaista. Että voi olla fiksumpaa, että katsotaan sitä tipatonta sitten myöhemmin syksyllä (kesällähän tällainen ei varmasti onnistu ;/).

Ai niin! Japanin lennot on nyt sitten varattu! Kaksi viikkoa kesäkuussa ennen juhannusta siellä nyt sitten vierähtää. Ensimmäiset perhoset lenteli vatsassa jo, kun Kari tulosti lentojen tiedot. Nyt sitten seuraavaksi hostelleja varailemaan ja hommaamaan minulle uutta passia! YOI!