Viime aikoina meidän pikku prinsessa, rouva kissa Porsamo, on aiheuttanut meille taas huolta ja surua. Tuntuu, että kun yhdestä ongelmasta sen kanssa pääsee ohi, niin on toinen jo väijymässä nurkan takana... Pari viikkoa sitten oli ripulointia, jota hoidettiin maitohappobakteereilla ja lisänesteytyksellä ettei neiti kuivu. Viime viikolla torstaina ja perjantaina oksenneltiin kaikki ruuat pihalle uskomattoman pahannäköisesti... useita kertoja peräkkäin kunnes vatsa oli varmaan aivan tyhjä. Ruoka luojan kiitos maistui ja sen mukana saatiin taas menemään nestettä... pahoinvointilääkkeen (joita oli jäänyt joululta) ja helposti sulavien ruokien avulla saatiin kisu kuntoon.
Eilen sitten oli Porsamolle kauhunpaikka, kun piti mennä taas eläinlääkäriin ottamaan kontrolliverikoe, jotta nähdään sopiiko kilpirauhaslääke varmasti ja onko mitään parannusta havaittavissa. Verenpaineet olivat ainakin uskomattoman kovat (sanoi eläinlääkäri)... ja kyllä ne tuntuivat olevankin, kun verta putkeen otettaessa sitä suorastaan suihkusi ympäriinsä. Tulokset saadaan ensi viikon maanantaina ja suurella todennäköisyydellä annostusta nostetaan.
Tänään sitten työpäivän aikana sain viestin Karilta, että neiti oli taas ripuloinut ja heti sen jälkeen oksentanut... Mietin ensimmäistä kertaa sitä, missä raja kulkee... koska on aika antaa toisen vaan mennä. Koska se kärsii liikaa kaikesta tästä. Ihan varmasti kaikkeni teen, että tuo pieni saataisiin kuntoon ja lihomaan entisiin mittoihin. Välillä vaan tuntuu, ettei sekään riitä. Olen varmaan vain kärsimätön noiden lääkkeiden kanssa. Tiedän etteivät ne heti ala vaikuttaa, mutta en vaan malttaisi odottaa että näkyisi edes jotain tuloksia. Tai ainakin, että tuo ripulointi ja oksentelu loppuisi. Tai olisi edes varmuus, että ne johtuvat tuosta kilpirauhasen liikatoiminnasta tai lääkityksen aloittamisesta, ettei taustalla ole sitten vielä jotain muuta.
Odottavaisin mielin ja toivoen samalla parasta jäädään odottamaan miten kisulaisen käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti