"Jokainen päivä on liikaa..."

... nimittäin olla sisällä hela dagen muksujen kanssa töissä tän pakkasen takia. Päiväunet jää väliin jne, kun eivät rassukat pääse juoksemaan ulos. Ja täytyy myöntää, että on tuo sisällä istuminen aikuisillekin raskasta. Onneksi itse sentään kävelen työmatkat, että saa jotain liikuntaa edes näinä pakkaspäivinä. Sen jälkeen nimittäin kun kotiin pääsee ja saa villasukat jalkaan niin ei todellakaan tule enää lähdettyä mihinkään. Mutta parempi minusta tämä kamala pakkanen, kun ainainen lumisade.

Vielä kun pari päivää jaksaisi paiskia töitä, niin pääsisi taas viikonlopun kimppuun. Tämän viikonlopun suunnitelmaan kuuluukin taas Keski-Suomeen ajelu, mutta tällä kertaa Suolahteen saakka. Toisiksi vanhin isoveljeni nimittäin täyttää pyöreitä ja niitä olisi sitten tarkoitus juhlistaa samaisessa juhlapaikassa, jossa minun ja kaksoisveljeni 25v pippaloita juhlittiin. Varmasti tulee olemaan kivaa, kun on taas koko porukka kasassa!

Mutta ennenkuin tuo viikonloppu koittaa niin koitanpa vähän summailla edellis viikonlopun menoa, ettei jää sitten kovin paljon rästiin kirjoiteltavaa.

Elikäs viime perjantaina lähdettiin 5 jälkeen ajelemaan kohti Jyväskylää ja Teron & Kaisan residenssiä. Saimme nimittäin pariskunnalta joululahjaksi seinäkalenterin johon oli tuon viikonlopun kohdalle kirjoitettu valmiiksi jo, että "Leffaa & hyvää seuraa @ Jyväskylä". Viereen oli teipattu kaksi leffalippua ja popkorni-lahjakortti. Eihän tuollaisesta voinut kieltäytyä.
Perjantai-ilta meni muutaman olusen ja siiderin voimin ihan vaan Teron ja Kaisan kotona telkkaria katsellen, juoruillen ja Manua (cockerspanieli merkkinen koira) rapsutellen.

Lauantai olikin sitten enemmän action-päivä. Aamupäivällä käytimme Kaisan kanssa Manun lenkillä metsässä juoksentelemassa, jonka jälkeen ampaisimme kohti Pandan tehtaanmyymälää. Allekirjoittanuthan ei edes hirveästi makeisista välitä, mutta kyllä sieltä suklaarusinoita ja vähän jotain muutakin tarttui silti mukaan.


Tuon jälkeen oli vuorossa Viherlandia. Sielläkin saimme rahaa kulutettua, kun makuuhuoneeseemme piti löytää uusi kasvi edellisen heitettyä veivinsä hyvästä, ellei erinomaisesta, hoidosta huolimatta (...uskokoot ken tahtoo). Päädyimme ostamaan myös olohuoneeseen uuden timanttiananaksen, koska edeltäjänsä onnistuimme myös päästämään päiviltä. Tähän väliin tiedoksi, että meillä on kyllä lisäksi 5 hyvinvoivaa kasvia olemassa! Mutta aivan! Viherlandian kohokohta olivat papukaijat Kalle ja Torsti, jotka ovat olleet siellä jo silloin, kun vanhempien kanssa 80- ja 90 luvulla shoppailtiin tuolla kasviparatiisissa. Uskaltauduin jopa rapsuttamaan Kallea päälaelta, vaikka kyltissä lukikin ettei sormia saisi laittaa häkkiin. Minkäs teet, Kalle on oppinut kovin ovelaksi kaveriksi vuosien saatossa, eikä suostunut sanomaan "päivää" ennenkuin oli rapsutuksensa saanut.

Viherlandiasta palasimmekin sitten muutamaksi tunniksi hengailemaan taas Terolle ja Kaisalle. Pojat ehtivät siinä pelata pleikkarilla jotain autopeliä, tytöt surffailivat facebookissa ja Manu otti päiväunia allekirjoittaneen sylissä. Iltapäivällä sitten saimme kyydin Teron kaverilta Jyväskylän keskustaan. Noudimme elokuvaliput ja pyörimme hetken aikaa Jyväskeskuksessa ja uudistuneessa Forumissa ennenkuin oli aika astella elokuvateatteriin. Nähty pätkä oli siis Näin ystävien kesken (No Strings Attached) ja olihan se ihan hauska, vaikka nuo romanttiset komediat menevätkin usein pilalle lopussa kun ällösöpöillään liikaa.

Leffan jälkeen päädyimme Gringos Locosiin syömään ja juomaan. Ruoka oli tosi hyvää ja samoin jälkiruokapirtelöt (alkoholilliset luonnollisesti :P). Kari tilasi itselleen chili-suklaapirtelön, joka osottautui virheeksi. No, ainakin me muut saimme hyvät naurut, kun Kari yritti urhoollisesti juoda tuota kylmää, mutta helkkarin tulista juomaansa. Ei varmasti tilaa toiste. Passionissa vielä piipahdettiin yhdet juomassa, mutta koska porukka oli tuohon aikaan (kello oli jotain 10-11 välillä) jo aika hyvässä kännissä ja paikka täyttyi koko ajan vain lisää, päätettiin lähteä takaisinpäin. Sää oli niin saamarin kylmä, että onneksi saimme kyydin takaisin samaiselta Teron kaverilta, joka kuskasi meitä päivälläkin.

Kaiken kaikkiaan oli siis todella kiva reissu! Ystävien kanssa on niin ihanaa viettää aikaa, mutta tällaisia viikonloppuja on silti harmittavan harvoin. Aika ei vain riitä kaikkeen...

Voi olla, että kirjoitan vielä ennen viikonloppua toisen merkinnän, sillä huomenna saadaan tietää Porsamon kilpirauhastestin tulokset, mutta jos en, niin palataan asiaan ensi viikolla! Nyt on pakko mennä antamaan rouva kissalle ruokaa, ennenkuin tuo raukka huutaa äänensä käheäksi.