Onko pakko jos ei taho?

Saapa nähdä millaisen tekstin nyt saan aikaiseksi... olen nimittäin huomannut, että inspiraation ollessa miinuksen puolella, kirjoittelen surkeimmat blogimerkinnät. Eihän näiden mitään kaunokirjallisuutta ole tarkoitus ollakaan, mutta tarkoitan lähinnä että inspiksen puuttuessa hypin asiasta toiseen enkä tosiaankaan jaksa välittää edes oikeinkirjoituksesta. Noh, let's give it a try enivei.

Paljon on taas ehtinyt tapahtua. Isoveljen 40v synttäreitä käytiin juhlimassa kotopuolessa Suolahdessa pari viikkoa takaperin ja mukavat juhlat olivatkin! Meillä on kyllä maailman mukavin perhe, vaikka itse kehunkin.


Viime viikonloppuna sitten päätin sortua ja ostin wowiin (World Of Warcraft) peliaikaa pitkästä aikaa. Kari kun oli lauantain kungfu-leirillä ja minulla oli koko päivä aikaa itselleni. Oli niin kovin rentouttavaa laittaa aivot narikkaan, hyppiä pitkin Eastern Kingdomsia questeja tehden ja juoda siinä sivussa olutta. Päälläkin minulla oli nuhjaantuneet kotihousut, ylisuuri villapaita ja nukkaiset villasukat. Tukastakin olisi varmaan saanut sen verran rasvaa irti, että olisi leivän voidellut. Seksykästä, niin kovin seksykästä. :P

Sunnuntaina sitten tosin jouduin vähän skarppaamaan, laittamaan hiukset kuntoon ja pakkelia naamaan, kun käytiin Karin kanssa "treffeillä". Käytiin katsomassa Jack Blackin uusin elokuva Gulliverin matkat, joka oli ihan ok. Varmasti olisi ollut tosin hauskempi, jos se olisi ollut enemmän suunnattu aikuisille. Läpänderi kun ei voinut tietenkään olla ihan niin perus Jack Blackia, kun olisi voinut olla, kun ikärajaksi oli lätkäisty 7. Elokuvan jälkeen käytiin vielä syömässä Pancho Villassa.

Ai niin! Ja siitä Porsamon hommasta; rouva kissa sai nyt sitten diagnoosikseen kilpirauhasen liikatoiminnan. Enpä osannut/osaa asiaa sen kummemmin surra, kun on niin kovin yleinen sairaus vanhemmilla kissoilla. Lääkkeitä kisulainen saa nyt sitten loppuelämänsä ajan kaksi kertaa päivässä ja niiden avulla jaksaa toivottavasti vielä monta vuotta kehräillä meidän iloksemme. Ensi maanantaina on taas mentävä lääkärille, että saavat otettua kontrolliverikokeen, jotta nähdään kuinka lääke on lähtenyt vaikuttamaan, vai täytyykö nostaa annostusta tai mahdollisesti keksiä vallan jokin muu ratkaisu... se toki hieman jännittää.

Tämä viikko onkin mennyt aika leppoisissa merkeissä töissä, kun suuri osa lapsista viettää hiihtolomaansa. Itsellä olisi vielä tehtävänä 7 työpäivää ennen omaa hiihtolomaa. Viikon verran saan olla lomalla ja siihen heti perään viikon sairaslomalla. Rintaa kun leikellään taas minun lomaviikkoni aikana ja tikkien irtoamisvaaran vuoksi on viikko oltava nostelematta muksuja. En varsinaisesti odota tuota leikkausta innolla, mutta olisihan se aivan mahtavaa VIHDOIN saada piste tälle hullunmyllylle.

Mutta nytpä taidan röllähtää sohvan nurkkaan ja katsoa itku silmässä muutaman Kadonneen Jäljillä-jakson. Tack och adjö.