Kamalan kivaa ei ollut kyllä sekään, kun lääkäri siinä niitä näitä keskusteli hoitajien kanssa, kun minä makasin pöydällä liinalla peitettynä... "Koira taas valvotti viime yönä... en oo nukkunu kun 4 tuntia". Anteeksi vaan herkkänahkaisuuteni, mutta minusta tuollaista nyt ei pitäs potilaan kuullen mainostaa... Hyvin lääkäri hoiti kyllä hommansa, ei siinä mitään. Puudutepiikki toki sattui, mutta niinhän se aina. Kesken leikkauksen jouduttiin myös laittamaan vähän lisää, kun aloin tuntea saksien nipistelyn. Jollain tapaa häiritsi, kun alkoi miettiä miltä rinta mahtoi näyttää, kun lääkäri siinä sitä leikkaili ja kaiveli... Hoitajat kuitenkin kehuivat, että olin erinomaisen rauhallinen ja vähän siinä vitsiäkin heitettiin. Tärinä ja jännitys alkoikin sitten vasta kun ompeleet saatiin laitettua ja sain luvan pukea päälleni. Kädet tärisivät ihan kamalasti.
Sain hoito-ohjeet vielä mukaan ja viikon sairaslomaa. Sitten kotia kohti. Ääni väristen siinä matkalla autolle kerroin Karille sitten mitä kaikkea lääkäri sanoi. Kädet tärisivät vielä kotonakin tunnin verran ja ensimmäinen itkukin tuli päästettyä ulos (varmaan kumpainenkin johtui jännityksen laukeamisesta).
Mutta nyt se leikkaus on sitten tehty. Jännityksellä tässä vielä vähän odottelen, että kuinka kipeäksi tuo rinta tuosta tulee, mutta toistaiseksi ei ole kamalasti kipuillut.
Porsamokin otti hienosti vastaan kotona. Nostin sen syliin, eikä se rimpuillut pois vaan alkoi kehräillä. Vaatteitakin kun menin vaihtamaan niin se tuli vielä syliin... Ihan kuin olis tullut tarkastamaan, että onko sen ihmisellä kaikki hyvin. Hieno pieni kisulainen.
Mutta nytpä lopettelen, kun lähdetään kohta tosiaan Suolahtea kohti. Ihanaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti