Huomenna

Alkaa olla jännitys/ahdistus aika kova jo. Huomenna aamulla klo 9 se tapahtuu. Hassua ajatella, että tämä koko ruljanssi alkoi jo aikalailla tasan VUOSI sitten, kun tuo rinta alkoi kipuilla... marraskuussa 2009 selkisi, että siellä rinnassa tosiaan on jotain ylimääräistä. Kari tuli silloin välittömästi Suolahteen (olin silloin siellä työharjoittelussa) ja toi lohdutusnalleksi Untamon (kuvassa). Untamolla onkin sitten töitä huomisesta lähtien. Se saa luvan makoilla minun kanssa sohvalla parantelemassa ja katselemassa elokuvia ja sarjoja, kun Kari tekee töitä.


Tänään työpäivä meni niin nopeasti ettei paljoakaan ehtinyt asiaa miettiä, mutta kun saatiin tiimipalaveri loppuun ja aloin tehdä lähtöä, niin alkoi jännittää, kun työkaverit tsemppasivat ja vakuuttelivat, että hyvin se menee... Pukukopille kun pääsin niin oli jo täysi työ pitää kyyneleet sisällä. Tiedän, että se leikkaus on ihan pikku juttu, mutta tottakai se ahdistaa, kun en ole koskaan minkäänlaisessa leikkauksessa ollut. Muutenkin olen saanut olla suhteellisen rauhassa kaikkien terveysasioiden kanssa (toivottavasti jatkossakin). Hammaslääkärissäkin on porattu vain kerran ja sekin oli tosi pieni reikä eli todella nopea toimenpide. Murtumiakaan ei ole suurempia ollut, ainoastaan pikkurilli murtui pienenä, kun kaksoisveljeni nykäisi oven kiinni ja minulla oli sormi välissä.

Ainut hyvä puoli huomisessa on se, että Karin työpäivän jälkeen me laitetaan Porsamo koppaan ja lähdetään ajelemaan kohti Suolahtea. Viime vierailusta on kulunut jo melkein 2kk ja ikävä on sen mukainen. <3