"Jokainen päivä on liikaa..."

... nimittäin olla sisällä hela dagen muksujen kanssa töissä tän pakkasen takia. Päiväunet jää väliin jne, kun eivät rassukat pääse juoksemaan ulos. Ja täytyy myöntää, että on tuo sisällä istuminen aikuisillekin raskasta. Onneksi itse sentään kävelen työmatkat, että saa jotain liikuntaa edes näinä pakkaspäivinä. Sen jälkeen nimittäin kun kotiin pääsee ja saa villasukat jalkaan niin ei todellakaan tule enää lähdettyä mihinkään. Mutta parempi minusta tämä kamala pakkanen, kun ainainen lumisade.

Vielä kun pari päivää jaksaisi paiskia töitä, niin pääsisi taas viikonlopun kimppuun. Tämän viikonlopun suunnitelmaan kuuluukin taas Keski-Suomeen ajelu, mutta tällä kertaa Suolahteen saakka. Toisiksi vanhin isoveljeni nimittäin täyttää pyöreitä ja niitä olisi sitten tarkoitus juhlistaa samaisessa juhlapaikassa, jossa minun ja kaksoisveljeni 25v pippaloita juhlittiin. Varmasti tulee olemaan kivaa, kun on taas koko porukka kasassa!

Mutta ennenkuin tuo viikonloppu koittaa niin koitanpa vähän summailla edellis viikonlopun menoa, ettei jää sitten kovin paljon rästiin kirjoiteltavaa.

Elikäs viime perjantaina lähdettiin 5 jälkeen ajelemaan kohti Jyväskylää ja Teron & Kaisan residenssiä. Saimme nimittäin pariskunnalta joululahjaksi seinäkalenterin johon oli tuon viikonlopun kohdalle kirjoitettu valmiiksi jo, että "Leffaa & hyvää seuraa @ Jyväskylä". Viereen oli teipattu kaksi leffalippua ja popkorni-lahjakortti. Eihän tuollaisesta voinut kieltäytyä.
Perjantai-ilta meni muutaman olusen ja siiderin voimin ihan vaan Teron ja Kaisan kotona telkkaria katsellen, juoruillen ja Manua (cockerspanieli merkkinen koira) rapsutellen.

Lauantai olikin sitten enemmän action-päivä. Aamupäivällä käytimme Kaisan kanssa Manun lenkillä metsässä juoksentelemassa, jonka jälkeen ampaisimme kohti Pandan tehtaanmyymälää. Allekirjoittanuthan ei edes hirveästi makeisista välitä, mutta kyllä sieltä suklaarusinoita ja vähän jotain muutakin tarttui silti mukaan.


Tuon jälkeen oli vuorossa Viherlandia. Sielläkin saimme rahaa kulutettua, kun makuuhuoneeseemme piti löytää uusi kasvi edellisen heitettyä veivinsä hyvästä, ellei erinomaisesta, hoidosta huolimatta (...uskokoot ken tahtoo). Päädyimme ostamaan myös olohuoneeseen uuden timanttiananaksen, koska edeltäjänsä onnistuimme myös päästämään päiviltä. Tähän väliin tiedoksi, että meillä on kyllä lisäksi 5 hyvinvoivaa kasvia olemassa! Mutta aivan! Viherlandian kohokohta olivat papukaijat Kalle ja Torsti, jotka ovat olleet siellä jo silloin, kun vanhempien kanssa 80- ja 90 luvulla shoppailtiin tuolla kasviparatiisissa. Uskaltauduin jopa rapsuttamaan Kallea päälaelta, vaikka kyltissä lukikin ettei sormia saisi laittaa häkkiin. Minkäs teet, Kalle on oppinut kovin ovelaksi kaveriksi vuosien saatossa, eikä suostunut sanomaan "päivää" ennenkuin oli rapsutuksensa saanut.

Viherlandiasta palasimmekin sitten muutamaksi tunniksi hengailemaan taas Terolle ja Kaisalle. Pojat ehtivät siinä pelata pleikkarilla jotain autopeliä, tytöt surffailivat facebookissa ja Manu otti päiväunia allekirjoittaneen sylissä. Iltapäivällä sitten saimme kyydin Teron kaverilta Jyväskylän keskustaan. Noudimme elokuvaliput ja pyörimme hetken aikaa Jyväskeskuksessa ja uudistuneessa Forumissa ennenkuin oli aika astella elokuvateatteriin. Nähty pätkä oli siis Näin ystävien kesken (No Strings Attached) ja olihan se ihan hauska, vaikka nuo romanttiset komediat menevätkin usein pilalle lopussa kun ällösöpöillään liikaa.

Leffan jälkeen päädyimme Gringos Locosiin syömään ja juomaan. Ruoka oli tosi hyvää ja samoin jälkiruokapirtelöt (alkoholilliset luonnollisesti :P). Kari tilasi itselleen chili-suklaapirtelön, joka osottautui virheeksi. No, ainakin me muut saimme hyvät naurut, kun Kari yritti urhoollisesti juoda tuota kylmää, mutta helkkarin tulista juomaansa. Ei varmasti tilaa toiste. Passionissa vielä piipahdettiin yhdet juomassa, mutta koska porukka oli tuohon aikaan (kello oli jotain 10-11 välillä) jo aika hyvässä kännissä ja paikka täyttyi koko ajan vain lisää, päätettiin lähteä takaisinpäin. Sää oli niin saamarin kylmä, että onneksi saimme kyydin takaisin samaiselta Teron kaverilta, joka kuskasi meitä päivälläkin.

Kaiken kaikkiaan oli siis todella kiva reissu! Ystävien kanssa on niin ihanaa viettää aikaa, mutta tällaisia viikonloppuja on silti harmittavan harvoin. Aika ei vain riitä kaikkeen...

Voi olla, että kirjoitan vielä ennen viikonloppua toisen merkinnän, sillä huomenna saadaan tietää Porsamon kilpirauhastestin tulokset, mutta jos en, niin palataan asiaan ensi viikolla! Nyt on pakko mennä antamaan rouva kissalle ruokaa, ennenkuin tuo raukka huutaa äänensä käheäksi.

Tassunjälki sydämessä

Olin varannut tälle päivälle Porsamolle hammashoitoon ajan. Hammaskiveä oli kertynyt sen verran, että suosittelivat silloin joulukuussa jo, että tulisimme niitä poistattamaan. Käynti sai yllättävän käänteen, kun punnitsimme Porsamon. Raukkaparka painaa edelleen vain 2,9 kiloa vaikka ollaan nyt joulukuusta saakka annettu sille enemmän ruokaa. Lääkärin kanssa sitten sovittiin, että otetaan samalla kilpirauhasarvoista selvää. Porsamo sai rauhoittavaa ja nukahti pian silmät auki. Toinen yllätys tuli, kun hoitaja haki kissaa ja kysyi, että tulemmeko kahden tunnin päästä hakemaan vai soittavatko kun kissa herää? Edellisellä kerralla kun odotin odotushuoneessa toimenpiteen ajan. Tuntui jotenkin pahalle jättää edes pariksi tunniksi pieni sinne...

Kotiin päästessä alkoikin sitten armoton googlaus siitä, mitä se kilpirauhasen liikatoiminta nyt sitten käytännössä tarkoittaa... elinikäinen lääkitys, 2 kertaa päivässä. Kaksi kertaa päivässä tabletti kissalle, joka ei suostu syömään edes lempiherkkuunsa juustoon upotettuna matolääkettään... Olo oli melkoisen avuton. Ehdin jo luoda kauhukuvia päässäni ties mistä tuon parin tunnin aikana. Onneksi television katseleminen rauhoitti sen verran, että selvisin järjissäni siihen asti, että saatiin lähteä hakemaan kisulaista kotiin.

Olo helpottui heti, kun hoitaja kantoi koppaa odotustilaan ja kuului tuttu "Mauuuu!". Saatiin hoito-ohjeita, melkein 200 euron lasku ja soittoaika lääkärille viikon päähän (saadaan tulokset testeistä). Sinne asti eletään nyt sitten jännityksessä, mutta kun tuon kisulaisen kehräilyä kuuntelin ja olin puskettavana, päätin että olivat tulokset mitä tahansa niin kaikki tehdään, että kisu saisi olla meidän kanssa vielä monta vuotta mahdollisimman terveenä. Niin rakas tuo pieni karvakasa on. Rahaa sen terveyden hoitamiseen on mennyt tässä 2,5 vuoden aikana ihan tuhottomasti, mutta kaikki on ollut sen arvoista... ja on jatkossakin.

Mitta alkaa olla täysi...

En kyllä yhtään ihmettele, jos tämä talvi on muutaman lumenpudottelijan/auraajan saanut miettimään uutta uravalintaa. Itseäkin ihan oikeasti jo vituttaa tuo lumentulo. Tänään taas satoi lisää. Ainut hyvä puoli minkä minä keksin tästä, että kevät ei vielä ole hetkeen tulossa on se, että kynttilöitä voi polttaa vielä pitkän aikaa. Meillä menee oikeasti todella paljon kynttilöitä syksyisin ja talvisin. Iltaisin valaistuksena telkkaria katsellessa on lähes aina pelkät tuikut. Muistan kun vanhempienkin luona asustaessa monesti krapulailtoina kaksoisveljen kanssa sytytettiin kämppä täyteen kynttilöitä, ostettiin kauheasti herkkuja ja katseltiin elokuvia. Eikä aina tarvinnut olla kyllä edes krapulakaan. Se oli mukavaa ajanviettoa porukalla.

Kuvassa on muuten yksi lemppari tuikkulyhdyistäni. Se on eräänlainen perintökalleus. Kun mummostani aika jätti ja mummolaa tyhjennettiin, pyysin äidiltäni, että hän käskisi tätini laittaa minulle jemmaan sieltä jonkun koriste-esineen, mieluiten tuikkulyhdyn. Mukavaksi yllätyksekseni sain sitten juuri tämän lyhdyn, jonka jopa muistan mummolan hyllystä.

Ylihuomenna onkin jo aika juhlia noita häitä, joista olen täällä aiemminkin jo maininnut. Ilmeisesti alitajuntani käsittelee jo jollain tapaa näitä juhlia sillä näin viime yönä unta ensinnäkin siitä, että isosiskoni meni naimisiin ja myös siitä, että Kari kosi minua. Karin kosinta ei vaan ollut unessa kovin mieluinen. Herra oli nimittäin ostanut varmaan karmeimman näköisen sormuksen mitä olen koskaan nähnyt (suuuuuri kivi ja sormus itsekin oli kamalan paksu). Kaikenlisäksi se oli liian suuri ja tippui sormesta koko ajan. Joka tapauksessa uni jaksoi kyllä naurattaa aamulla.

Kahvitipattomani jatkuu muuten edelleen! Olen ollut nyt siis onnistuneesti juomatta kahvia noin kuukauden. No hyvä on, viime viikonloppuna Karin kanssa "treffeillä" join Café Senoritan, mutta sitä lukuun ottamatta siis. Alkoholi-tipattomasta ei tullut kyllä yhtään mitään. On sen verran ollut näitä kissanristijäisiä... ja lisää vaan tiedossa. Jahka tämän viikonlopun häistä selvitään, niin onkin sitten seuraavan viikonlopun suunnitelmassa mennä Jyväskylään Teron ja Kaisan luokse leffailemaan, syömään ja muutamalla olusellakin voisi käydä. Ja sitä seuraavana viikonloppuna sitten vähän kosteammissa merkeissä juhlitaan isoveljeni 40-vuotis synttäreitä. Kevään mittaa on vielä tiedossa muutamat tuparit, Marja Tyrni-bileet ja sen sellaista. Että voi olla fiksumpaa, että katsotaan sitä tipatonta sitten myöhemmin syksyllä (kesällähän tällainen ei varmasti onnistu ;/).

Ai niin! Japanin lennot on nyt sitten varattu! Kaksi viikkoa kesäkuussa ennen juhannusta siellä nyt sitten vierähtää. Ensimmäiset perhoset lenteli vatsassa jo, kun Kari tulosti lentojen tiedot. Nyt sitten seuraavaksi hostelleja varailemaan ja hommaamaan minulle uutta passia! YOI!