Sataa sataa lunta...

"... karhu nukkuu talviunta. Pehmoisessa pesässänsä näkee hauskaa unta. Pehmoisessa pesässänsä näkee hauskaa unta." laulettiin tänään muksujen kanssa töissä. Ja kylläpä sitä lunta taas sataakin. Alkaa urheilusta käydä tuo vähän reilun vartin työmatka kävellen tuolla kamalassa hangessa. Saisi minun puolesta ihan tosissaan loppua tuo lumentulo jo ja kesä tulla.

Olipas muuten hassua, kun tuossa kotiin lumihangessa tarpoessa alkoi jostain syystä tehdä mieli niitä Spice Girls tikkareita, mitä oli joskus silloin kun olin ala-asteella. Tiedättekö? Niitä oransseja läpinäkyviä tikkareita, joissa oli sisällä valkoinen purkka (ja tietenkin mukana Spice Girls tarra). Voih, söin niitä varmaan tuhat vuoden aikana silloin. Mistä lie tulvahti tuollainenkin mielihalu päähän yhtäkkiä... Joskus kun paistan jauhelihaakin niin minun tekisi ihan hirveästi mieli syödä se raakana! Olen jostain joskus kuullut, että raskaana ollessa kun tekee mieli syödä ihan kummallisia asioita, niin se johtuisi siitä, että siinä ruuassa mitä tekee mieli on jotain sellaista mitä elimistö sillä hetkellä ihan oikeasti tarvitsisi. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa. Niin joo ja ennenkun joku yli-innokas nyt sitten taas saa tästä uutta tuulta purjeisiinsa niin EI, en todellakaan ole raskaana eikä ole suunnitelmissakaan vielä muutamaan vuoteen. Piste.

Näin muuten viime yönä taas unta, että jostain syystä menin vanhaan asuntooni Säynätsaloon. Asunto ei koskaan näytä unissa yhtään sellaiselta mitä se oikeasti oli, mutta tiedän sen olevan kuitenkin nimenomaan Säykin kämppä. Taaskin tuossa unessa asuntoon oli jäänyt paljon tavaraa... varsinkin vanhoja lelujani ja muuta tilpehööriä, joilla selkeästi on minulle jokin merkitys. Aina näissä unissa siis palaan sinne ja kaapeista alkaa löytyä kamalasti kaikkea mitä olen vahingossa sinne jättänyt. Kerran näin jopa unta, että asuntoon oli jäänyt kaikki tietokoneesta lähtien. Pohdiskeltiin viime viikonloppuna jo näitä unia isosiskoni kanssa, että mitä ne mahtavat tarkoittaa ja tulimme siihen tulokseen, että ehkä tunnetasolla (tms) minulta oikeasti jäikin sinne asuntoon jotain. Ehkä jotain mitä jäin kaipaamaan, vaikka en siellä oikein viihtynytkään yksinäisyyden takia. Mene ja tiedä. Ainakin minua on monesti mietityttänyt, että onko uusi asukas jättänyt olohuoneen ja keittokomeron väliseen liukuoveen tämän sisustustarroista sommittelemani kukka-jutun.

Asiasta hiekkalapioon; nyt minun on lähes pakko ryhdistäytyä tämän blogin kanssa sillä tunnen tunnontuskia siitä, että olen vihdoin päättänyt jättää päivittäisen "lyhyt päiväkirjani" kirjoittamisen. Kirjoitin siis ennen joka päivä (tai ainakin pyrin) pieneen vuosikalenteriin päivän kohokohdat jne. Näitä kalentereita on varmaan jostain vuodesta 2001 lähtien tuolla kaapissa nyt sitten. Niitä on hauska lueskella aina silloin tällöin ja katsoa esimerkiksi mitä tapahtui tasan vuosi sitten. En vaan ole töihin menemisen jälkeen oikein jaksanut enää kirjoittaa tuohon kalenteriin, joten ajattelin jättää sen kokonaan pois. Niin kauan niitä tuli kirjoiteltua, että on lähes huono omatunto tästä päätöksestä, mutta tämä blogi ja paperiversio päiväkirjastani (jossa on vähän henkilökohtaisempia kirjoituksia) saavat nyt riittää.

Huomasin muuten myös sen, että tämä blogin ulkoasu onkin totuttelukysymys. Olen nimittäin alkanut jostain syystä pitää tästä nykyisestä, vaikka aluksi se näytti ihan kamalalle. Tämä saa siis nyt toistaiseksi jäädä. Vielä kun keksisin tuohon Kuka? kohtaan jotain niin olisi kiva.