" I have nothing to wear!"

Miten voi ollakaan mahdollista, että vaikka vaatekaappi pursuaa vaatteita, ei kuitenkaan koskaan löydä mitään päällepantavaa? Koin kauhunhetkiä eilen aamulla, kun yritin penkoa vaatekaapistani asua Karin kavereiden häihin. Liian pieni, liian suuri, liian avara kaula-aukko, tätä ei voi käyttää talvella... kaikenlisäksi huomasin, että korkokenkäni ovat jääneet minulle pieniksi! Kyllä siinä itku jo meinasi tosissaan tulla. Lopulta kuitenkin löysin kaksi mekkovaihtoehtoa, joista en nyt siis tiedä kumman laitan päälleni... todennäköisesti valitsen kohta niistä toisen ja sitten kuitenkin juhlien aamuna puen päälleni sen jota alunperin ei pitänyt. Korkokengät täytyisi kyllä vielä jostain metsästää. Mahdollisesti myös uusi bolero. Ja niin kun minä päätin etten osta tänä talvena enää yhtään vaatetta... oli kyllä odotettavissa tämä päätöksen kumoaminen.

Viikonloppuna kävimme myös isosiskoni luona Porissa Karin kanssa. Kari asensi sinne wlanin toimimaan, että myös siskonpoika pääsee omalta koneeltaan internetsin ihmeelliseen maailmaan. Olisi siellä ollut kiva vähän pitempäänkin viipyä, mutta kun ei taaskaan päästy lähtemään sinne niin ajoissa kun oli tarkoitus ja sitten taas puoli 9 piti ehtiä saunavuorolle. Noh, joku toinen kerta sitten. Ja sisko lupasi ottaa minut hoitoonkin joksikin viikonlopuksi.

Kotimatkalla pelasimme muuten autossa Karin kanssa lapsuudesta tuttua sanapeliä, jossa toinen sanoo esimerkiksi NEPPARI, jolloin toisen täytyy keksiä sana, joka alkaa tavulla RI. Opinpa siinä uuden sanankin; Masuuni. Väitin jopa hetken tuttuun tapaani Karille vastaan, että "ei tollasta sanaa ole olemassakaan! Sää kusetat!", mutta pakko se oli uskoa kun toinen jopa selitti mikä se sellainen on. Mutta koska olen niin "uskomaton" ihminen, oli minun pakko vielä kotona googlettaa tuon todenperäisyys. Ei se kusettanut.

Tänäänpä alkoi sitten taas uusi työviikko. Uskomatonta kyllä miten nopeaa aika kuluu... pian on jo tammikuu ohi ja jos muutkin kuukaudet menee yhtä nopeasti, niin kohta onkin sitten jo kesä! <3 Vaikka varsinkin tänään se tuntui taas niin kaukaiselta asialta, kun työmiehet tulivat tiputtelemaan päiväkodin katolta lunta... kaksi metrisiä lumikinoksia on nyt sitten piha täynnä. Varmaan on vielä juhannuksenakin rippeet jäljellä niistä.

Mutta nytpä taas lempiharrastukseni (eli syömisen) pariin!

Ps. Tässä vielä masuunista kuva niille, jotka ovat yhtä tietämättömiä kuin minä. ;)