Laiskuus...

... mikä ihana tekosyy. Eipä ole tullut kamalasti tännekään taas kirjoiteltua, vaikka aikaa olisi kyllä ollut. Sitä vaan aina ajattelee, että huomenna sitten.

Mistähän sitä alottaisi edes.

Noh, ihan ensinnäkin koska tiedän ettei tätä kamalan moni edes lue ja nämä asiat mitä tänne kirjoitan ei mitään salaisuuksia ole tarkoituskaan olla niin uskallan vähän valottaa tätä suurinta stressinluojaa . Elikäs tuossa vuoden lopulla sain tietää, että minulla on kaksi kasvainta rinnoissa. Niistä sitten otettiin ohutneulanäytteet ja onneksi osottautuivat hyvänlaatuisiksi fibroadenoomiksi (olette vapaat googlettamaan, minä en ala selittää tarkemmin mitä ne on). Nyt sitten ensi torstaina saan vihdoin asiaa eteenpäin ja pääsen kirurgin juttusille täällä Tampereella. Tarkoitus on, että ainakin tuo isompi fibroadenooma leikataan pois. Nämä leikkaukset tehdään yleensä paikallispuudutuksessa, joten toimenpide ei siis ole kovinkaan suuri. Pääseepähän noista pateista eroon. Mennyt vaan tuon koko touhun kanssa usko lääkäreiden ammattitaitoon... kävin nimittäin kahdella lääkärillä (julkinen ja yksityinen) ennen tuota ultraääntä, eivätkä he kumpikaan tunnustelemalla löytäneet mitään erikoista.
Lisäksi tuo aihe on vaivannut sen takia, että olen löytänyt googlen ihmeellisen maailman noiden myötä ja saanut hakutuloksista ties mitä uusia sairauksia itselleni aina veritulpista aivokasvaimiin ja levinneisiin rintasyöpiin. Ei olisi ollenkaan pahasta sellainen esto-ohjelma, joka sammuttaisi koko koneen jo siinä vaiheessa kun edes HARKITSEN joidenkin oireiden googlaamista.

Lisäksi selkä sekä niskat ja hartiat ovat päättäneet laittaa pottiin lisää panoksia. Huimaus ja kivut on lähes päivittäisiä. Perjantaina kävin ihan normi hierojalla, joka sai nyt onneksi ilmeisesti alaselästä "tukokset" pois. Ilmeisesti kuitenkin keskittyi liian vähän niskoihin ja hartioihin, koska tuo ah niin ihana huimaus on edelleen välillä läsnä. Jahka mustelmat paranee alaselästä niin lienee olla aika mennä niska-hartiahierontaan. Noiden kanssa ei meinaan kehtaa kyllä mennä mihinkään. :D

Mitäpäs muuta... Olin tuossa pari viikkoa porukoiden luona Suolahdessakin vierailemassa. Porsamo oli myös mukana ja meinaa nyt näköjään taas tuottaa neidille ongelmia totutella vähäisempään ruokamäärään. Luulee mokoma saavansa ruokaa aina kun ihmiset avaa jääkaapin. Jännä kyllä miten joka kerta kun Suolahdesta lähtee, niin tuntuu ihanalle päästä taas tänne Tampereelle takaisin, mutta toisaalta samalla tulee haikea olo ja jo valmiiksi ikävä kaksoisveljeä, isoveljiä ja vanhempia.

Kiva oli takaisin tulla kuitenkin. Sain oman tietokonepöydän tänne, mikä varmasti osaltaan auttaa noihin niskajumeihin, kun ei tule kyhjötettyä läppärin kanssa sohvalla kaksinkerroin (Paitsi, että nytkin kyhjötän.... :D).

Tulostelin eilen kehyksiin mulle tärkeitä valokuvia. Ne luo mulle henkilökohtasesti lisää kodintuntua. Kivat setät toi myös tänään isolla rekka-autolla Karin ostaman recliner-tuolin. Alkaa tämä "tietokonehuone" näyttää sille mille oli tarkoituskin. Ainut vaan, että minun herkkää sieluani kovasti korventaa nyt tuo matto, joka ei sovi tänne enää värien puolesta alkuunkaan. Vaikeaa on ihmislapsen elämä. ;(

Tänään laitoin myös Pirkanmaan oppisopimuskeskukselle sähköpostia ja tiedustelin vähän asioita... jotain sellaista olis siis kenties kiikarissa, mutta ei siitä vielä sen enempää.