Olen selkä.

"Hän teki comebackin, vaikkei koskaan missään ollutkaan." niinkuin Kummelin biisissä lauletaan.

Ihan ensimmäiseksi alkukevennys, koska haluan olla erilainen nuori enkä siis voi laittaa LOPPUkevennystä. Tipahti tänään tuollainen mainos postiluukusta, jossa tarjottiin Osuuspankin asiakkaille Aamulehteä hieman edullisempaan hintaan... Tuo mainos ei vaan jostain syystä hirveästi herätä luottamusta. "Katso lähelle, näet pidemmälle." Mainoksen tekijällä on varmaan ollut myöskin pipo silmillä, kun tuollainen kirotusvire on päässyt läpi.

Sitten "asiaan". Kyllä se on vaan uskottava, että syksy teki ylläri-iskun. Viime viikolla meinasi vielä tukehtua ulkona ja nyt sataa vettä kun nimeltä mainitsemattoman naishenkilön peräpäästä ja kylmäkin on! Aamulla töihin lähtiessä oli 10 astetta lämmintä. Senpä kunniaksi muutin tätä blogin ulkoasuakin tällaiseksi tunnelmallisemmaksi. Tykkään kynttilöistä ihan kamalasti ja se on yksi syy minkä takia tämä syksyn tulo ei juurikaan ahdista... on ihanaa kun illat pimenee ja voi taas nauttia kynttilänvalosta.

Mutta syksyn kunniaksi voisin vähän muistella kesää...
Kevään säästin rahaa (tein sijaisuuksia eri päiväkodeissa Tampereella), että voin sitten kesälomalla tehdä oikeastaan mitä vaan päähän pälkähtää. Ja kiva kesäpä siitä sitten kehkeytyikin! Vierailin porukoilla Suolahdessa, isosiskolla Porissa, Terolla ja Kaisalla Jyväskylässä jne... Powerparkissa, Ilosaarirockissa, muutamalla mökkireissulla, Suomipopissa ja LONTOOSSAKIN tuli pyörähdettyä! Lontoo oli aivan mahtava paikka. Sinne voisin mennä joskus uudestaankin. Eikä matkaseurassakaan ollut vikaa (Kari <3). Kiva reissailla ihmisen kanssa, joka on matkustellut niin paljon, että osaa ottaa huomioon asioita ihan erilailla kun minä. Turvallinen olo koko ajan... Vaikka KERRAN Kari olikin reissun aikana väärässä ja minä oikeassa! Voitte olla varmoja, että herra Ruissalo kuulee tästä vielä muutamaan otteeseen. ;D

Kesä kun alkoi lähennellä loppuaan meinasi taas se samainen stressi iskeä, kun tuossa alkuvuodesta... rahat alkoivat olla lopussa eikä tietoakaan töistä. Bongasin kuitenkin sijaisrekisterin sivulta erään päiväkodin, johon etsittiin nimen omaan vammaistyöhön erikoistunutta lähihoitajaa. Laitoin hakemuksen ja pääsin haastatteluun. En uskonut, että saisin tuon paikan, mutta toisinpa kävi! Nyt on sitten töitä tiedossa aina jouluun saakka! (Jos en siis mokaa jotenkin... ja sitä en aio kyllä tehdä! :P) Toista viikkoa tässä nyt teen töitä siellä ja olen tykännyt kovastipaljonnam.

Tuossa edellisessä merkinnässä mainitsin tuosta fibroadenooma-asiasta. Kävin silloin alkuvuodesta kirurgin juttusilla ja hän sanoi, että kutsu tulee tuohon adenooman poistoon tuossa kevään mittaan... Vaan eipäs tullut. Meinasin jo soittaa sinne, mutta eilenpä postisetä (tai täti?) kävi vihdoin pudottamassa kirjeen luukusta. Tuo toimenpide on nyt sitten syyskuun alussa. Se on siis ihan paikallispuudutuksessa tehtävä vajaan tunnin operaatio, mutta saikkua siitä tulee... todella typerää näin pian joutua olemaan pois, mutta hoitaja sanoi kun soitin sinne tänään, että koska osa meidän ryhmän lapsista on nosteltavia, niin kyllä minun on se sairasloma otettava, ettei ompeleet irtoa. Vähän se jo jänskättää, mutta onpahan pois ajatuksista sekin sitten.

Olen muuten tässä tunnin verran enemmän tai vähemmän aktiivisesti tätä merkintää kirjoitellut ja pelannut samalla Farmvilleä, puhunut puhelimessa, vaihtanut vaatteet ja höpissyt Sofian kanssa naamakirjassa, että jos tuntuu että kirjoittajalla on ajatus vähän karkaillut niin se johtuu siitä, että näin on ihan tosiaankin käynyt. Mutta nyt lopettelen, että voin sitten taas puolen vuoden päästä palata astialle. Tack och adjö. ;)