Katson salaa Big Brotheria...

... No en sentään ihan salaa, mutta kuitenkin. Katson nyt vasta sunnuntaina tullutta Big Brother talkshowta. Joku vois kysyä, että miksi ylipäänsä katson kyseistä kakkaa. Siihenpä syy on se, että minä täten myönnän pitäväni tosi tv ohjelmista! No niin, nyt se on sanottu. Paraneminenhan alkaa ongelman myöntämisestä? Ja syy siihen miksi katson näitä jaksoja vasta nyt, on se että armas avopuolisoni taas ei pidä tosi tv-sarjoista. :P

Ajatus voi siis taas jonkusen verran katkeilla, kun töllötän telkkaria samalla.

Viikonloppuna oli kivaamukavaaihanaa. Ihana ystäväiseni Sofia tuli meille jo torstaina ja oli sunnuntaihin saakka meidän matalassa majassamme. Perjantaina käytiin lenkkeilemässä Sorsapuistossa Sofian kanssa (kuvassa siis Sofia beibeni), sillä aikaa kun Kari kävi juoksemassa. Sen jälkeen katseltiin leffa It's complicated ja syötiin herkkuja. Lauantaina käytiin Bonus-kirpparilla, Seppälässä ja H&M:llä. Löysin taas (niinkun melkeen joka kerta) vaatteita tuolta kyseiseltä kirpparilta. Ostin mustan neulepaidan ja sellaisen ruskean verkkoneuleen. Lisäksi löysin H&M:ltä ihan normaalin ruskean t-paidan työvaatteisiin. Töissä kun ei oikein viitsi bändipaitoja ja muita sellaisia pitää...
Töissä on edelleen mennyt kivasti. Ensi viikon perjantaista lähtienhän olen sitten sairaslomalla, kun joudun siihen leikkaukseen. Soittivat vielä tänään, että toimenpidettä aikaistettiin parilla tunnilla. Mikä ei kyllä varsinaisesti haittaa, koska unta en saa kuitenkaan edellisenä yönä, niin voin sitten nukkua rauhassa, kun pääsen takaisin kotiin. Elisaviihteellekin oon nauhotellut valmiiksi jo sarjoja ja elokuvia, että voin sitten sairaslomalla makoilla, ottaa iisisti ja katsella telkkaria. Sounds like a plan to me.

Mutta nyt... kettu kuittaa jälleen.

Olen selkä.

"Hän teki comebackin, vaikkei koskaan missään ollutkaan." niinkuin Kummelin biisissä lauletaan.

Ihan ensimmäiseksi alkukevennys, koska haluan olla erilainen nuori enkä siis voi laittaa LOPPUkevennystä. Tipahti tänään tuollainen mainos postiluukusta, jossa tarjottiin Osuuspankin asiakkaille Aamulehteä hieman edullisempaan hintaan... Tuo mainos ei vaan jostain syystä hirveästi herätä luottamusta. "Katso lähelle, näet pidemmälle." Mainoksen tekijällä on varmaan ollut myöskin pipo silmillä, kun tuollainen kirotusvire on päässyt läpi.

Sitten "asiaan". Kyllä se on vaan uskottava, että syksy teki ylläri-iskun. Viime viikolla meinasi vielä tukehtua ulkona ja nyt sataa vettä kun nimeltä mainitsemattoman naishenkilön peräpäästä ja kylmäkin on! Aamulla töihin lähtiessä oli 10 astetta lämmintä. Senpä kunniaksi muutin tätä blogin ulkoasuakin tällaiseksi tunnelmallisemmaksi. Tykkään kynttilöistä ihan kamalasti ja se on yksi syy minkä takia tämä syksyn tulo ei juurikaan ahdista... on ihanaa kun illat pimenee ja voi taas nauttia kynttilänvalosta.

Mutta syksyn kunniaksi voisin vähän muistella kesää...
Kevään säästin rahaa (tein sijaisuuksia eri päiväkodeissa Tampereella), että voin sitten kesälomalla tehdä oikeastaan mitä vaan päähän pälkähtää. Ja kiva kesäpä siitä sitten kehkeytyikin! Vierailin porukoilla Suolahdessa, isosiskolla Porissa, Terolla ja Kaisalla Jyväskylässä jne... Powerparkissa, Ilosaarirockissa, muutamalla mökkireissulla, Suomipopissa ja LONTOOSSAKIN tuli pyörähdettyä! Lontoo oli aivan mahtava paikka. Sinne voisin mennä joskus uudestaankin. Eikä matkaseurassakaan ollut vikaa (Kari <3). Kiva reissailla ihmisen kanssa, joka on matkustellut niin paljon, että osaa ottaa huomioon asioita ihan erilailla kun minä. Turvallinen olo koko ajan... Vaikka KERRAN Kari olikin reissun aikana väärässä ja minä oikeassa! Voitte olla varmoja, että herra Ruissalo kuulee tästä vielä muutamaan otteeseen. ;D

Kesä kun alkoi lähennellä loppuaan meinasi taas se samainen stressi iskeä, kun tuossa alkuvuodesta... rahat alkoivat olla lopussa eikä tietoakaan töistä. Bongasin kuitenkin sijaisrekisterin sivulta erään päiväkodin, johon etsittiin nimen omaan vammaistyöhön erikoistunutta lähihoitajaa. Laitoin hakemuksen ja pääsin haastatteluun. En uskonut, että saisin tuon paikan, mutta toisinpa kävi! Nyt on sitten töitä tiedossa aina jouluun saakka! (Jos en siis mokaa jotenkin... ja sitä en aio kyllä tehdä! :P) Toista viikkoa tässä nyt teen töitä siellä ja olen tykännyt kovastipaljonnam.

Tuossa edellisessä merkinnässä mainitsin tuosta fibroadenooma-asiasta. Kävin silloin alkuvuodesta kirurgin juttusilla ja hän sanoi, että kutsu tulee tuohon adenooman poistoon tuossa kevään mittaan... Vaan eipäs tullut. Meinasin jo soittaa sinne, mutta eilenpä postisetä (tai täti?) kävi vihdoin pudottamassa kirjeen luukusta. Tuo toimenpide on nyt sitten syyskuun alussa. Se on siis ihan paikallispuudutuksessa tehtävä vajaan tunnin operaatio, mutta saikkua siitä tulee... todella typerää näin pian joutua olemaan pois, mutta hoitaja sanoi kun soitin sinne tänään, että koska osa meidän ryhmän lapsista on nosteltavia, niin kyllä minun on se sairasloma otettava, ettei ompeleet irtoa. Vähän se jo jänskättää, mutta onpahan pois ajatuksista sekin sitten.

Olen muuten tässä tunnin verran enemmän tai vähemmän aktiivisesti tätä merkintää kirjoitellut ja pelannut samalla Farmvilleä, puhunut puhelimessa, vaihtanut vaatteet ja höpissyt Sofian kanssa naamakirjassa, että jos tuntuu että kirjoittajalla on ajatus vähän karkaillut niin se johtuu siitä, että näin on ihan tosiaankin käynyt. Mutta nyt lopettelen, että voin sitten taas puolen vuoden päästä palata astialle. Tack och adjö. ;)

Laiskuus...

... mikä ihana tekosyy. Eipä ole tullut kamalasti tännekään taas kirjoiteltua, vaikka aikaa olisi kyllä ollut. Sitä vaan aina ajattelee, että huomenna sitten.

Mistähän sitä alottaisi edes.

Noh, ihan ensinnäkin koska tiedän ettei tätä kamalan moni edes lue ja nämä asiat mitä tänne kirjoitan ei mitään salaisuuksia ole tarkoituskaan olla niin uskallan vähän valottaa tätä suurinta stressinluojaa . Elikäs tuossa vuoden lopulla sain tietää, että minulla on kaksi kasvainta rinnoissa. Niistä sitten otettiin ohutneulanäytteet ja onneksi osottautuivat hyvänlaatuisiksi fibroadenoomiksi (olette vapaat googlettamaan, minä en ala selittää tarkemmin mitä ne on). Nyt sitten ensi torstaina saan vihdoin asiaa eteenpäin ja pääsen kirurgin juttusille täällä Tampereella. Tarkoitus on, että ainakin tuo isompi fibroadenooma leikataan pois. Nämä leikkaukset tehdään yleensä paikallispuudutuksessa, joten toimenpide ei siis ole kovinkaan suuri. Pääseepähän noista pateista eroon. Mennyt vaan tuon koko touhun kanssa usko lääkäreiden ammattitaitoon... kävin nimittäin kahdella lääkärillä (julkinen ja yksityinen) ennen tuota ultraääntä, eivätkä he kumpikaan tunnustelemalla löytäneet mitään erikoista.
Lisäksi tuo aihe on vaivannut sen takia, että olen löytänyt googlen ihmeellisen maailman noiden myötä ja saanut hakutuloksista ties mitä uusia sairauksia itselleni aina veritulpista aivokasvaimiin ja levinneisiin rintasyöpiin. Ei olisi ollenkaan pahasta sellainen esto-ohjelma, joka sammuttaisi koko koneen jo siinä vaiheessa kun edes HARKITSEN joidenkin oireiden googlaamista.

Lisäksi selkä sekä niskat ja hartiat ovat päättäneet laittaa pottiin lisää panoksia. Huimaus ja kivut on lähes päivittäisiä. Perjantaina kävin ihan normi hierojalla, joka sai nyt onneksi ilmeisesti alaselästä "tukokset" pois. Ilmeisesti kuitenkin keskittyi liian vähän niskoihin ja hartioihin, koska tuo ah niin ihana huimaus on edelleen välillä läsnä. Jahka mustelmat paranee alaselästä niin lienee olla aika mennä niska-hartiahierontaan. Noiden kanssa ei meinaan kehtaa kyllä mennä mihinkään. :D

Mitäpäs muuta... Olin tuossa pari viikkoa porukoiden luona Suolahdessakin vierailemassa. Porsamo oli myös mukana ja meinaa nyt näköjään taas tuottaa neidille ongelmia totutella vähäisempään ruokamäärään. Luulee mokoma saavansa ruokaa aina kun ihmiset avaa jääkaapin. Jännä kyllä miten joka kerta kun Suolahdesta lähtee, niin tuntuu ihanalle päästä taas tänne Tampereelle takaisin, mutta toisaalta samalla tulee haikea olo ja jo valmiiksi ikävä kaksoisveljeä, isoveljiä ja vanhempia.

Kiva oli takaisin tulla kuitenkin. Sain oman tietokonepöydän tänne, mikä varmasti osaltaan auttaa noihin niskajumeihin, kun ei tule kyhjötettyä läppärin kanssa sohvalla kaksinkerroin (Paitsi, että nytkin kyhjötän.... :D).

Tulostelin eilen kehyksiin mulle tärkeitä valokuvia. Ne luo mulle henkilökohtasesti lisää kodintuntua. Kivat setät toi myös tänään isolla rekka-autolla Karin ostaman recliner-tuolin. Alkaa tämä "tietokonehuone" näyttää sille mille oli tarkoituskin. Ainut vaan, että minun herkkää sieluani kovasti korventaa nyt tuo matto, joka ei sovi tänne enää värien puolesta alkuunkaan. Vaikeaa on ihmislapsen elämä. ;(

Tänään laitoin myös Pirkanmaan oppisopimuskeskukselle sähköpostia ja tiedustelin vähän asioita... jotain sellaista olis siis kenties kiikarissa, mutta ei siitä vielä sen enempää.

TaNpereelta päivää!

No niin, sitä tosiaan ollaan sitten virallisesti taNperelaisia. Eipä tätä vielä oikein käsitä koko asiaa... paitsi ilmeisesti alitajuisesti, koska sain tuossa tosiaan lääkäriltä jo nukahtamislääkkeet, kun en muutamaan yöhön saanut nukuttua juuri ollenkaan (n. 2h per yö). Säpsähtelin aina kun meinasin nukahtaa, pyörin sängyssä asentoa vaihdellen, välillä oli kuuma välillä kylmä, vessassa piti rampata ja kaiken maailman pienemmät ja isommat asiat vaan pyöri päässä. Toissa iltana otin sitten nukkumaan mennessä tuon lääkkeen ja nukuin paljon paremmin yön. Viime yön nukuin jo ilman lääkettä, mutta hieman katkonaisesti edelleen... lääkärikin sanoi, että pitäisi nyt vaan antaa itselleen aikaa totutella uuteen elämäntilanteeseen (avoliitto, uusi kaupunki jne).

Mitäpäs muuta... eilen käytiin ostamassa akvaarioon fisuja. 12 kpl mustatetroja ja 1 partamonni. Parin viikon päästä ostetaan vielä muutama kääpiöpallokala. :) Vaatehuonetta ollaan tosiaan nyt remppailtu kanssa ja voi olla, että jo tänään saadaan ekat kamat sinne. On ollutkin melkoinen esterata tuo Karin työhuone, kun kamaa on kaikki nurkat täynnä. Vaatehuone piti rempata, koska siellä oli hyllyt laitettu tosi typerästi, eli tilaa ei ollu hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäks ne hyllyt oli likasen keltaset ja seinätkin on kai JOSKUS olleet valkoiset (tai siis nyt ne taas on, kun maalattiin ne).

Asiat sujuu siis muuten vallan mallikkaasti, mutta töitä pitäisi löytää... sain nimittäin vielä kaikenlisäksi kelalta ilouutisen; Karin tulojen takia en saa senttiäkään rahaa sieltä suuntimalta. Työkokemustakaan, kun ei tarpeeksi ole vielä kertynyt, niin en peruspäivärahallekaan yllä. Suhteellisen perseestä, mutta onneks on vähän tilillä vielä rahaa ja entisen asunnon takuuvuokrakin pitäs tipahdella tilille tässä kuussa...

Valmistujaiset jne

Hiphei huraa! Lauantaina juhlittiin mun valmistujaisia. Se ois nyt sitten lähihoitajanpaprut taskussa. Sain 50 euron stipendinkin... koulumenestyksestä se tosin ei tullut, mutta jotain kuitenkin on kai tullut sitten tehtyä oikeinkin.

Käytiin ensin meidän koululla varsinaisessa todistustenjaossa, jonka jälkeen jatkettiin juhlimista porukoiden luona Suolahdessa. Kamalasti ei vieraita ollut, mutta ihan kivasti kuitenkin. Pari tätiä kävi kylässä, Karin vanhemmat ja pikkuveljet ja tietty myös omaa perhettä. Karilta sain lahjaksi Wii Fit plussan ja porukoilta vaaleanpunaisen samsungin digikameran, jonka iskä lupasi mulle lahjaksi jo silloin, kun tuon koulun aloitin.

Sunnuntaina sitten aamupala syötiin vielä Suolahdessa Karin kanssa ja sitten lähdettiin hakemaan vielä yksi muuttokuorma Säynätsalosta ja ajeltiin kohti Tamperetta. Pysähdyttiin vielä Orivedellä ABC:llä syömässä. Loppu ilta meni aikalailla kaupassa käydessä, kamoja paikalleen laitellessa ja Californicationia katsellessa.

Tänään nyt sitten asennettiin tuo minun Wii Fit plus ja ollaan sitä pelailtu pitkin päivää (Ossikin kävi sitä testailemassa). Sen lisäks käytiin hakemassa Ossin akvaariosta pari ämpärillistä vettä meidän akvaarioon (että saadaan bakteerikantaa tms valmiiks jo tuonne). Sitten kävästiin akvaarioliikkeessä ostamassa hiekkaa ja kasveja. Nyt akvaario pulputtaa tuolla suodattimen kera täysillä ja odottelee uusia asukkaita (jotka todennäkösesti tulee olemaan kääpiöpallokaloja).
Jouluvalotkin saatiin muuten vihdoin laitettua. Koristeita ei olla vielä jaksettu, kun kämppä on niin täynnä kamaa muutenkin...

Huomenna olis tarkoitus pelailla vähän Wii fittiä, kävästä Karin porukoilla ja sen sellaista. Tack och adjö.

JIPPIIII!!! Oon monta vuotta haaveillut sellasista viininpunaisista tyttöjen maihareista, mutta en oo mistään löytäny oikean kokoisia/näköisiä. No, tänään kun oltiin joululahjaostoksilla niin löysin vihdoin sellaiset Prismasta! 80 euroa ne maksoi, mutta tiedän että jos en olisi niitä nyt ostanut, niin olisin katunut kyllä sitä päätöstä pitkään. Ja kun mä tartten uudet talvikengät... nuo mitkä mulla on ollut nytkin on jotain varmaan 6 vuotta vanhat. Niiden alkuperäinen hinta oli 20 euroa, mutta villinä veikkauksena voin heittää että kenkien nykyinen arvo on noin 60 euroa (puhumattakaan tunnearvosta ;D), koska niitä on niin monta kertaa korjattu ja pohjia muokkailtu, että niillä pysyy talvellakin pystyssä. Mutta en minä noistakaan vielä luovu ehen! Kun löytyisi edullinen suutari, joka vaihtais noihin vetskarit niin olis tosi kiva. Tampereen seudulta moisia saa ehdotella siis. ;)

3 työpäivää enää jäljellä... tulee kyllä ikävä noita muksuja (ja työkavereitakin) ketä tuolla on ollut. Mutta olenpahan oppinut paljon ja vaikka en tietenkään vielä mikään täysin valmis hoitaja ole (ei kukaan koskaan ole täysin "valmis", aina oppii uutta), niin tuntuu että paljon on kuitenkin käteen jäänyt teoriaopiskeluista ja harjoitteluista ennenkaikkea.

Ja enää noin kaks viikkoa, kun pääsee asumaan yhteiseen kotiin Karin ja Porsamon kanssa. :)

Pitkästä aikaa...

Ajattelin pitkästä aikaa kirjotella nettiblogiin. Tosiaan sen jälkeen kun galleria uudistu niin ei oo juurikaan tulut kirjoiteltua mihinkään. Jos sitä kunnostuisi nyt taas sen suhteen. Tasan viikon päästä on valmistujaisjuhlat. Kutsuttu lähinnä vaan sukulaisia ja pari läheisintä kaveria. Myöhemmin sitten tuparien yhteydessä ajattelin juhlia isommalti. Äiti on tehnyt hienon mekonkin mulle! Vielä kun löytys kengät mitkä tuon kanssa sopisi. Kuvaa tulee mekostakin varmasti ens vklopun jälkeen. Karin vanhemmat tulee myös juhliin näillä näkymin. :)

Tajusin tuossa justiinsa, että ei ole vissiin meidän porukat koskaan tavannukaan kenenkään mun entisen poikakaverinkaan vanhempia... There's a first time for everything.

Joulufiilis on ikävä kyllä vielä hukassa. Jospa sekin sitten tässä alkaisi pikku hiljaa mielen valtaamaan, kun ostelee lisää joululahjoja. Joulu ollaan vielä valitettavasti eri paikoissa Karin kanssa, mutta sitten heti joulun jälkeen Kari tulee hakemaan minut ja kissan täältä Suolahdesta... sitten alkaa se tamperelaistuminen. :) On kyllä ihana päästä asumaan yhdessä. Ei tartte aina nähdä vaan viikonloppusin jo lomilla.