Tavallista tavallista

Kylläpäs ihan hävettää, kun ei ole niin pitkään aikaan tullut kirjoiteltua taas kunnolla. Osittain se johtuu siitä, että en tykkää vieläkään tämän blogin ulkoasusta tippaakaan ja sitten sen seurauksena ei löydy mielenkiintoa kirjoitellakaan... Pitäis jaksaa keksiä tähän jotain uutta. Kari vois vaikka auttaa mua (vinkvinkvink). En minä kyllä tiedä edes lukeeko tätä juuri kukaan, mutta eipä tuolla ole väliä kun tykkään kirjoitella ja en varsinaisesti tee tätä muita varten.

Eikä minulle kyllä taas ole juuri mitään tapahtunut. Sellaista tavallista vaan. Jossain vaiheessa parikymppisenä ajattelin, että kuolisin tylsyyteen jos elämä olis vaan sellasta perusmeininkiä... töihin, kotiin, töihin, kotiin ja sitä rataa ja viikonloput olisi niitä kohokohtia. Nyt mun elämä on kuitenkin tuollaista eikä ahdista yhtään. On jollain tapaa parempikin olla, kun on tutut rutiinit... turvallisempaa, eikä tarvitse stressata koko ajan. Tietää, että kun tulee töistä kotiin niin täällä on kissa ja mies odottamassa.
Jotenkin sitä on oppinut nauttimaan niinkin yksinkertaisista asioista kuin siisti koti, pyykin peseminen, kotisohvalla lämpimän kaakaomukin kanssa telkkarin katselu kynttilänvalossa syyspimeällä ja vaikkapa sienien pakastiminen, mitä harrastin viime viikolla!
Ja sitten kun on viikolla tehnyt kaikkea tuollaista tuikitavallista, niin on kiva tehdä jotain vähän erikoisempaa viikonloppuna. Niinkuin esimerkiksi viime viikonloppuna, kun kaksoisveljeni Marko oli täällä ja lauantaina paikalle saapui vielä isosiskoni muksujensa kanssa. Oli ihanaa jutustella pitkästä aikaa kasvotusten, katsoa muumia ja pientä merenneitoa kummitytön kanssa, pelata huojuvaa tornia porukalla, syödä kaikenlaisia herkkuja ja juoda muutama siideri hyvässä seurassa.
Ensi viikonloppunakin on ohjelmaa luvassa, kun tämän meidän kämpän valtaa lauma akkoja. ;) Meillä on nimittäin tyttöjen kesken ihan oma viikonloppu kun Kari lähtee kavereidensa kanssa viettämään aikaa ilman tyttöystäviä, avopuolisoita ja kihlattuja. Tuosta viikonlopusta taas kun selvitään on aika viettää minun ja kaksoisveljeni 50 vuotis-juhlia (jos ei joku ymmärrä, niin täytetään siis 25). Sitten onkin isänpäivä ja matkustelen Suolahteen vanhempien luokse viikonlopuksi. Isänpäivän jälkeen vielä ilmeisesti on tiedossa ohjelmaa kahdelle seuraavalle viikonlopulle ja sen jälkeen olen aika varma, että maistuu taas ihan tuikitavalliset kotiviikonloputkin, vailla ketään "ylimääräisiä" ihmisiä...

...vaikka olikin hellyyttävää katsoa, kuinka Porsamoa kiinnosti nukkuva kaksoisveikkani viikonloppuna. Kissa rouva istui koko ajan aivan lähellä sohvaa eri kohdissa ja nuuhki ja tuijotteli Markoa. "Miks taa tyyppi nukkuu mun sohvalla ihmiset?"




Edit: Vaihdoin muuten heti tämän merkinnän jälkeen blogin ulkoasua Kartsan avustuksella. En vieläkään ole 100% tyytyväinen, mutta on tämä jo parempi.