maanantai 25. lokakuuta 2010

Tavallista tavallista

Kylläpäs ihan hävettää, kun ei ole niin pitkään aikaan tullut kirjoiteltua taas kunnolla. Osittain se johtuu siitä, että en tykkää vieläkään tämän blogin ulkoasusta tippaakaan ja sitten sen seurauksena ei löydy mielenkiintoa kirjoitellakaan... Pitäis jaksaa keksiä tähän jotain uutta. Kari vois vaikka auttaa mua (vinkvinkvink). En minä kyllä tiedä edes lukeeko tätä juuri kukaan, mutta eipä tuolla ole väliä kun tykkään kirjoitella ja en varsinaisesti tee tätä muita varten.

Eikä minulle kyllä taas ole juuri mitään tapahtunut. Sellaista tavallista vaan. Jossain vaiheessa parikymppisenä ajattelin, että kuolisin tylsyyteen jos elämä olis vaan sellasta perusmeininkiä... töihin, kotiin, töihin, kotiin ja sitä rataa ja viikonloput olisi niitä kohokohtia. Nyt mun elämä on kuitenkin tuollaista eikä ahdista yhtään. On jollain tapaa parempikin olla, kun on tutut rutiinit... turvallisempaa, eikä tarvitse stressata koko ajan. Tietää, että kun tulee töistä kotiin niin täällä on kissa ja mies odottamassa.
Jotenkin sitä on oppinut nauttimaan niinkin yksinkertaisista asioista kuin siisti koti, pyykin peseminen, kotisohvalla lämpimän kaakaomukin kanssa telkkarin katselu kynttilänvalossa syyspimeällä ja vaikkapa sienien pakastiminen, mitä harrastin viime viikolla!
Ja sitten kun on viikolla tehnyt kaikkea tuollaista tuikitavallista, niin on kiva tehdä jotain vähän erikoisempaa viikonloppuna. Niinkuin esimerkiksi viime viikonloppuna, kun kaksoisveljeni Marko oli täällä ja lauantaina paikalle saapui vielä isosiskoni muksujensa kanssa. Oli ihanaa jutustella pitkästä aikaa kasvotusten, katsoa muumia ja pientä merenneitoa kummitytön kanssa, pelata huojuvaa tornia porukalla, syödä kaikenlaisia herkkuja ja juoda muutama siideri hyvässä seurassa.
Ensi viikonloppunakin on ohjelmaa luvassa, kun tämän meidän kämpän valtaa lauma akkoja. ;) Meillä on nimittäin tyttöjen kesken ihan oma viikonloppu kun Kari lähtee kavereidensa kanssa viettämään aikaa ilman tyttöystäviä, avopuolisoita ja kihlattuja. Tuosta viikonlopusta taas kun selvitään on aika viettää minun ja kaksoisveljeni 50 vuotis-juhlia (jos ei joku ymmärrä, niin täytetään siis 25). Sitten onkin isänpäivä ja matkustelen Suolahteen vanhempien luokse viikonlopuksi. Isänpäivän jälkeen vielä ilmeisesti on tiedossa ohjelmaa kahdelle seuraavalle viikonlopulle ja sen jälkeen olen aika varma, että maistuu taas ihan tuikitavalliset kotiviikonloputkin, vailla ketään "ylimääräisiä" ihmisiä...

...vaikka olikin hellyyttävää katsoa, kuinka Porsamoa kiinnosti nukkuva kaksoisveikkani viikonloppuna. Kissa rouva istui koko ajan aivan lähellä sohvaa eri kohdissa ja nuuhki ja tuijotteli Markoa. "Miks taa tyyppi nukkuu mun sohvalla ihmiset?"




Edit: Vaihdoin muuten heti tämän merkinnän jälkeen blogin ulkoasua Kartsan avustuksella. En vieläkään ole 100% tyytyväinen, mutta on tämä jo parempi.

maanantai 18. lokakuuta 2010

25 asiaa minusta

1. Inhoan kaksinaamaisia ihmisiä ja PISTE. Esimerkiksi se, että esittää ystävää ja todellisuudessa puhuukin toisen selän takana paskaa on jotain niiiiin käsittämätöntä, että ärsyttää nytkin pelkästään ajatella koko asiaa..

2. Olen aina tiennyt olevani järjestelmällinen ihminen (tykkään tehdä listoja asioista, tavaroiden oltava tietyillä paikoilla JA suorassa jne), mutta vammaistyötä opiskellessani tajusin, että olen jopa neuroottinen tietyissä asioissa. Kari kutsuukin mua välillä neuroosi-Mariksi, kun järjestelen jotain kaapin sisältöä lähestulkoon aakkosjärjestykseen. :P

3. Vielä muutama vuosi sitten toivoin, että en saisi niin järkyttäviä hermoromahduksia ja itkupotkuraivareita ihan mitättömistä asioista... inhosin tuota piirrettä itsessäni. Hävettikin. Nyt kun olen päässyt aikalailla eroon tuosta "tavastani" niin en pysty esimerkiksi lukemaan vanhoja päiväkirjojani ajoilta, kun olen kamalissa tunnekuohuissani avautunut sen sivuille... En tunnista ihmistä, joka ne on kirjoittanut. Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, että mikä perkele mua vaivasi nuo vuodet?! (Niin ja anteeksi niille, jotka niistä joutui kärsimään.)

4. Olen erittäin perhekeskeinen ihminen. Äiti, iskä, sisarukset, sisarusten puolisot ja lapset on kaikki mulle rakkaita. Niille ei kellekään kukaan saa koskaan tehdä mitään pahaa!

5. Minulla ei ole kovin montaa läheistä ystävää ja se johtuu siitä, että en helpolla päästä ihmisiä mun lähelle ja kerro asioistani. Mutta ne muutamat ystävät onkin maailman parhaat, enkä enempää tarvitsiskaan. <3 Isosiskoni on yksi näistä parhaimmista ystävistä. Olen myös kovin ylpeä siitä, että me ollaan ystäväni Sofian kanssa oltu hyvin läheisiä aina vuodesta 1996... peipe ai lav juu.

6. Minulla on huono itsetunto ja sen takia välitän ihan liikaa siitä mitä muut ihmiset minusta ajattelee... haluaisin, että kaikki tykkäis minusta vaikka se on todella lapsellista ja tiedän ettei sellaista ihmistä ole olemassakaan, josta kaikki tykkää.

7. Viihdyn yksin. Suorastaan nautin siitä, kun esimerkiksi Kari lähtee kungfu-treeneihin ja saan pari tuntia vaan olla omien ajatusteni kanssa (ja Porsamon). Myös viikonloppuja on välillä kiva viettää ihan yksin. Asua en kuitenkaan haluaisi enää koskaan yksin. Olin mieli maassa jatkuvalla syötöllä asuessani Säynätsalossa. Oli liian yksinäistä...

8. Luulin ennen etten koskaan osaisi 100 % luottaa toiseen ihmiseen... nyt olen vihdoin ymmärtänyt, että yritin vain luottaa vääriin henkilöihin. Jos toiseen ei voi luottaa pienissäkään asioissa, on turha luottaa isoissakaan. Olen myös huomannut, että on ensin luotettava itseensä ennenkuin voi luottaa toiseen. Aina en minäkään ole ollut se luotettavin ihminen...

9. Inhoan valehtelemista ja lupausten pettämistä.

10. Pidän persoonallisista ja ennenkaikkea AIDOISTA ihmisistä. :)

11. Jostain ihmeen syystä pidän kenkäkauppojen nahkaisesta hajusta sekä bensan tuoksusta huoltoasemilla. SNIFF SNIFF SNIFF!

12. Ala-asteella valehtelin muutamille luokkatovereilleni ja rinnakkaisluokkalaisilleni, että oikea nimeni on Susanna Mari, koska en tykännyt etunimestäni ollenkaan. (Oikeastihan olen siis Mari Susanna.)

13. Kovin moni puolituttu tai vähän kaukaisempi ystävä ei osaa kuvitella, eivätkä kuulemma edes usko, että osaisin olla suuttuessani mitenkään kamala. Todellisuus on jotain aivan muuta. Silloin kun suutun KUNNOLLA niin on leikki kaukana. Huutoraivarini päättyvät yleensä siihen, että mökötän ja itken jossain nurkassa jonkun aikaa ja sitten pyydän anteeksi.

14. Olen aina osannut kiukuttelun jalon taidon. Olen kuulemma mm. pienenä kaupassa ollessamme huutanut jollekin mummolle, että "EI MULLE SAA PUHUA!" kun tämä on yrittänyt udella, että "voi mikä se on pienen nätin tytön nimi?". Voin kertoa, että äitiä vähän hävetti...

15. Minussa on varmaan jonkinlainen vika, sillä vaikka olen nainen, en juurikaan välitä suklaasta. Salmiakkia sen sijaan voin syödä niin, että napa paukkuu. Muista karkeista sitten taas en niin kamalasti välitä vaan olen enemmänkin perso kaikelle suolaiselle. Feta-juusto, homejuustot, sipsit, popkornit, katkaravut... omnomnomnom!

16. Kun olimme kaksoisveljeni kanssa pieniä kutsui hän minua Mimmiksi ja minä häntä Kaakoksi. Olivat vissiin oikeat nimet turhan vaikeita pienille Pasasen kaksosille.

17. En ymmärrä muotivillitystä, jossa nuoret (ja valitettavasti vanhemmatkin) naiset käyttävät leggingsejä housuina... ne ei jumalauta ole housut!!!

18. Minua ärsyttävät ihmiset, jotka kyselevät että "No jokos te olette kohta naimisiin menossa/hankkimassa lapsia?". Sen pitäisi olla jokaisen oma asia ja vaikka se tuntuu niin järkyttävän monen olevan vaikeaa ymmärtää niin minä todellakin olen tyytyväinen elämääni tällaisena! Ei kaikkien tarvitse hankkia lapsia kaksvitosina ja mennä kihloihin parikymppisinä!Kunnioittakaa toisten ihmisten valintoja!

19. Minulla on lukollisessa kaapissa tallessa KAIKKI vanhat päiväkirjani ja myöskin suurin osa kirjeistä mitä olen koskaan saanut. Kirjoitan myös tämän nettiblogin lisäksi edelleen salaisempaa versiota ihan aitoon ja oikeaan paperiversio päiväkirjaan.

20. Pidän pinkin eri sävyistä kamalasti paljon nam. En siltikään omista kovinkaan montaa pinkkiä vaatetta... en koe, että se väri sopis mulle kovinkaan hyvin.

21. Minulla ei ajokorttia. Aiemmin minulla ei yksinkertaisesti ole ollut siihen varaa ja nyt tällä hetkellä tuntuu, että se olisi täysin tarpeetonkin. Pysyypähän kuolleisuus luvut pienempinä Suomessa.

22. Olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa vasta tänä vuonna huhtikuussa. Kari on reissaillut aina paljon ja tartutti sen innon nyt minuunkin. Huhtikuussa oltiin viikko Ayia Napassa ja heinäkuussa viikko Lontoossa/Southamptonissa. Japanissa ja Ranskassa haluaisin ainakin vielä käydä.

23. Olen vähän liiankin eläinrakas... haluaisin mopsin, talvikon, kanin, kissanpennun jne jne. Onneks Kari vähän hillitsee onneks tätä mun eläintarhavillitystä... ja Porsamo myös osaltaan, koska se ei halua muita elukoita myöskään. Tällä hetkellä meidän lemmikkeinä ovat siis Porsamo-kissa, 12 mustatetraa ja partamonni.

24. Koen huonoa omatuntoa siitä, jos joudun olemaan sairaslomalla töistä... toivottavasti pääsen tästä ajattelumallista joskus eroon.

25. Tykkään lukea tosi paljon. Nyt olen lukemassa Sofi Oksasen Puhdistusta. Sitä ennen luin Ozzy Osbournen kirjan I am Ozzy ja sitä ennen Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Seuraavana olisi vuorossa Torey Haydenin Tiikerin lapsi.

**********************************

JA SITTEN! Loppukevennykseksi maailman pelottavin mies: