Lueskelin pitkästä aikaa näitä vanhoja blogimerkintöjäni ja alkoi ihan naurattaa nuo "mutta palaan tähän asiaan seuraavassa merkinnässä" lausahdukset. Kuinkahan tässä näin kävi, että blogi on unohtunut vallan kokonaan?
Viime kesänähän olimme Etelä-Koreassa ja siellä kirjoittelimme yhdessä Kartsan kanssa matkablogia (
Johon pääseepi tästä), joka sekin jäi kesken. Aijaijai. Muistiinpanot viimeisistä tuon reissun päivistä ovat kyllä yhä tallella, että josko sitä jaksaisi vielä tässä ennen kesää kirjoittaa tuon loppuun. Sitten olisi mukava jatkaa samaan blogiin kirjoittelua Tokiosta. Lennot varataan varmaan tuolle kesän Japanin reissulle vielä tässä kuussa.
Minun on ollut myös tarkoitus tehdä jokaisesta meidän ulkomaan reissusta Ifolor-kirja. Noh, tällainen on olemassa vasta ihka ensimmäisestä ulkomaanreissustani Ayia Napasta. Englannin reissun kirja on ollut kesken reilun vuoden ja nyt sitten täysin tekemättä Etelä-Korean ja Israelin kuvakirjat. Miten minusta onkin tullut näin laiska?
Viimeiset kolme kuukautta ovat kyllä olleetkin sellaista aikaa taas, että en ihmettele miksi en mitään ole saanut aikaiseksi... Meidän pieni reipas kisulainen kun sairastaa taas. Marraskuun alussa se repi jalkoihinsa verestävät, tulehtuneet haavat ja suurinpiirtein yhtä kyytiä siitä lähtien on ollut kauluri päässä. Kortisonitabletit eivät auttaneet, eivät Royal Caninin allergiaruuat eikä liioin Feliwayn-feromonihaihdutin, jonka pitäisi laskea stressitasoa. Raapetestit olivat puhtaat ja välillä haavat paranevatkin aivan täysin, kunnes kauluri otetaan pois ja Porsamo repii haavat uudelleen auki... aina samat kohdat (vasemman etujalan sisäpinta sekä oikean takajalan sisäreisi).
Tällä hetkellä testailemme barffi-ruokintaa (
täällä erittäin hyvin tietoa barffaamisesta) ja sen lisäksi nostimme varulta kilpirauhaslääkkeen annostusta 1/4 tabletilla (viimeksi arvo oli hiukan yli 60 ja saisi olla alle sen). Olemme myös puhuneet lopettamisen mahdollisuudesta Karin kanssa, mikäli vaivaan ei vaan syytä eikä apua löydy. Nyt kuitenkin kuukausi mennään vielä barffiruualla, parin viikon päästä on kilpirauhaskontrolli ja sen jälkeen on suljettava pois vielä se, että vaiva on psyykkistä. Niin kovasti molemmat toivotaan, että vaiva lakkaisi ja saataisiin taas tuo pieni kuntoon... lopettaminen ei tunnu hyvälle vaihtoehdolle, kun toinen on muuten niin reipas ja leikkisä ja ruokakin maistuu hyvin, mutta on tässä ajateltava Porsamonkin parasta; ei ole täyttä kissan elämää tuon tötterön kanssa oleminen.
Muutoin elämä on varsin mallillaan. Töissä olen tällä hetkellä samassa päiväkodissa, kuin viime vuonnakin ja viihdyn siellä edelleen mainiosti. Viikonloput ovat nyt pitkälti menneet kotona ollessa, kun ollaan yritetty pitää Porsamon stressitaso mahdollisimman alhaalla (ennen jyrsi tassujaan stressaantuessa), mutta ensi viikonloppuna minä saan pienen irtioton! Pääsen pitkästä aikaa moikkaamaan rakasta ystävääni Jämsän suunnalle. Perjantaina on suunnitelmissa mennä katsomaan Chisun keikkaa ja loput viikonlopusta ollaan vaan. Odotan tuota reissua niin kovasti. Bussimatka Jämsään kuluu leppoisasti viime kesänä Japanista ostamani
walkmanin kanssa, johon olen ladannut paljon musiikkia sekä Weedsin jaksoja. Cant wait.
Tällä kertaa en lupaa, että "palataan astialle". Palataan jos palataan. Jos ei, niin tack och adjö. ;)
